Sanni - Jos mä oon oikee

Rautatieasema maanantaina ruuhkaisa

Kaikilla tuntuu olevan kiire ja suunta

Mä oon ulkopuolella vaik seison sisällä 

Jos oon jo kotona miten voi olla koti-ikävä 

Mitä tarkoittaa jos ei tarinaan kuulu 

Jos puhaltaa ikkunaan mut se ei ees huurru 

Onko tää kaupunki täynnä elävii kuolleita 

vai katselenko kuvaa rajan toiselta puolelta

Että sellasta tänään, jospa sitä pikkuhiljaa valuis taas liikenteeseen. Tänään suunnitelmissa olis lisää pyykkäystä, tiskaamista, shoppailua ja kaikkea tota ennen terapia. Jotenkin sellanen töks olo. Vähän ku leffa joka pätkii ja tökkii eikä toimi kunnolla. Ja sit hämmetää et mitä tapahtuu...

Voi luoja olet kaunis ja muita

Mulla on sellanen epätoivoinen fiilis, että mun pitäs tehä jotain. Jotain mikä oikeesti jotenkin erityisesti tuntuu joltain. Pitäs tehä jotain mikä oikeesti merkkaa mulle jotain. Hyvä kysymys onkin mikä mulle merkkaa oikeesti jotain. Ja en osaa vastata siihen kysymykseen. Hyvä minä.

Täällä siis taas. Laatikkoasiaa on vähän jäänyt vähemmälle huomiolle meidän sometuksen takia. On tullut perustettua uusi blogi ja pidettyä se joltisenkin aktiivisena, samoin oon ollut joltisenkin aktiivinen Twitterissä ja ollaan kanssa liikuttu ympäriinsä, kaikki tää on pitänyt kädet täynnä tehtävää ja puuhaa.

Taiteiltiin vähän fanipostia

Eikä myöskään oo tullu tarvetta avautua julkisesti, koska oon hankkinu ihan kunnon päiväkirjan. Joten kun sinne on voinut kirjoittaa, niin tän paikan semmonen kunnon tarpeellisuus on vähän laskenut. Oon jo pitkään miettinyt, että jotain pitäs päivittää mutten oo keksiny mitä enkä oo itteeni saanu siihen ryhtymään vaikka jotain olisin keksiny. Että sellasta

Alotin tänään kirjan, jota en olis koskaan varmaan uskonu alottavani. Nora Robertsin Sininen daalia. Ja jos olisin tienny miten toi alkaa, en varmaan koskaan olis ees alottanu. Itkin nimittäin vuolaasti ensimmäisten 8 aukeaman verran. Tosin se on hyvä juttu, ennemmin itkee alussa ku lopussa. Surullinen alku voi johtaa onnelliseen loppuun, mutta onnellinen alku ja surullinen loppu ei oo hyvä yhdistelmä. En oo kamalan suuri surullisten loppujen fani. Mutta nyt oon kyllä päättäny lukee ton kirjan loppuun, oon utelias tietämään onko siinä onnellinen loppu. Ja toi kuuluu ihan eri kategoriaan kirjoja joita yleensä luen, joten kanssa siks oon utelias.

Käytiin Virossa vatsatanssifestareilla

Mitähän vielä, vaatteita, vaatteita, vaatteita. Oon uudistanu mun vaatekaappia, luopunu paljosta vanhasta ja muistorikkaasta ja hankkinut melkein saman verran uutta tilalle. Tai pikkuhiljaa hankin, pois nimittäin lähti monta paitaa, ei ihan kolmeakymmentä, mutta varmaan aika lähellä pyöritään. Ja housuja kanssa, jostain syystä olin säästäny kaikki rikkinäiset housut mitkä vaan mulle vielä menee päälle, joten heivasin neki pois. Ja sitten kasa kaikkea muuta sälää, joista oikeesti olis pitäny hankkiutua eroon jo kauan aikaa sitten. Osan kamoista totesin et en käytä, mut en suostu luopumaan jostain syystä ja osa on vaan rikki ja korjattuna ihan käyttökelposia. Siispä mulla on nyt kolme kassia vaakkeita tossa lattialla ja asialle pitäs taas tehä jotain :D

Mitäpä muuta? Mulla on ollu koko viikon järkyttävät niskakivut, koska lauantain bileissä mua roikotettiin ja se otti paljon niskoihin ku piti päätä ylhäällä. Asialle pitäs vissiin tehä jotain, mutta enpä oo tehny. Suihkussa venyttely kun ei auta paljoa ja en millään haluais mennä hierontaan.

Ja oon joutunu kanssa tuijottamaan paljon omaa kroppaani. Yks syy on tottakai toi uusien vaatteiden paljous. Paljon on joutunut sovittamaan ja tuijottamaan ja arvioimaan sopiiko ja istuuko ja voiko käyttää. Ja sitten on ollu viikkotehtäviä, jotka on pakottanut arvioimaan omaa kehoaan ja löytämään niitä kivoja juttuja sieltä. Joten nyt oon siinä tilanteessa et tykkään siitä mitä näen peilistä ja sitten samalla en tykkää. Kovin hämmentävää sellanen. Asiaa siis pitää vielä vähän kehittää ja hioa. Tavoitteena olis kuitenkin keskimääräisesti enemmän tykkää siitä peilikuvasta ku inhota.

Katja keskittyy usein olennaiseen

Toi otsikko (tai suurin osa) on muuten Riku Torkkelin biisistä Onnelliset ja se nyt niikun tunki mun ajatusten ja henkisen sekamelskan läpi ja kosketti kovasti. Siksi se on siellä, ei mitään oikeaa yhteyttä tähän papatukseen. Näköjään mulla on paljon sanottavaa yhtäkkiä, koska ihan kamalasti on tullut tekstiä. Ja koko ajan helpompi kirjottaa ja koko ajan tulee lisää asiaa! Ehkä mä taas palaan tänne kirjottelemaan. Tai sitten en. Ei voi tietää millä fiiliksellä ja millä aikataululla tullaan tulevaisuudessa menemää.

Oon levittänyt sanomaa #maailmanvalloitus #MadCraft

Kyl. Nyt vähän mainostusta kun tänne pääsin.

Jos haluaa käydä lukemassa mitä tapahtumia on ollu ja missä ollaan käyty niin TÄSTÄ pääsee meidän uuteen tapahtumablogiin, jonne ilmestyy semisti tasaiseen tahtiin kuvaa ja tekstiä härpäkkeistä, joissa käydään.

Ja jos käyttää Twitteriä, niin TÄNNE seuraamaan meitä. Sinnekin ilmestyy lähinnä kaikke randomia. Mä oon suurimmaksi osaksi vastuussa Twitteriin ilmestyvästä matskusta, joten paljon kaikkia randomia :)

Mitäs muuta, meillä on nykyään Instagram, jonne ilmestyy vähän vähemmän kuvia, koska Katjan iPodi on ainoo vehje, jolla voi sinne julkasta kuvia ja siksi sinne ilmestyy epäsäännöllisesti turhia selfieitä :) Sinne pääsee TÄSTÄ jos kiinnostaa seurata.

Ainiin ja meidän Youtube-kanava. Sinne ilmestyy lähinnä keikkavideoita kun käydään jotain kattelemaan. Jos kiinnostaa niin TÄSTÄ klikkaa ja pääset painamaan Tilaa-nappulaa :)

Noni, ei mulla muuta, heitän jotain random kuvia tonne ilostuttaakseni tän pitkän pälätyksen ulkoasua ja painun vaikka suihkuun sitten :) Ensikertaan!

Random kuvia vuodelta 2011

Noni, koulussa on niin kiinnostavaa ja mulla on nälkä, joten päädyin selaamaan vanhoja kuvia, katsaus menneisyyteen siis tulossa. Selasin vuoden 2011 kuvia summamutikassa ja löysin sieltä vaikka mitä kivaa, mutta kelasin ettei kaikkea voi laittaa esille, joten tässä vaan pari valittua palaa (ei välsisti edes parasta palaa):

Ruusuja :)

Lisää ruusuja, mistä ne kaikki oikein on tullu?

"Leijonaa mä metsästän" Nutsa RIP

Yks mun rakkaista läskimooseksista :) RIP Höpölöpö

Sellasta siis tänään, tähän blogiin tällä viikolla odotettavissa hiljaisuutta (riippuen siitä kuinka tylsää koulussa on niiku näkyy), mutta tohon mun ja Katjan Shanshain Productionin blogiin olis odotettavissa merkintää tosta Bäkkärien ja Hunksien keikasta. Saas nähä, jos saadaan aikaseks :)

Hyvää alkavaa viikkoa teille, mulla on tänään odotettavissa työvuoro S-Marketissa ja en oo ollu mokoman laisessa hetkeen, katotaan osaanko enää toimia sellasessa mestassa :D Vähän stressaa, mutta ehkä mä selviydyn. Heissulivei!

Fiiliksiä fiiliksiä... tai ainakin paljon tekstiä

Hetkeen ei ole tullut laatikoita availtua, oon ennemmin keskittynyt kaikkeen muuhun ja vain lievittänyt ahdistusta ja stressiä kaikilla mahollisilla keinoilla kuten esimerkiksi siivoamalla jne. Nyt en oo ihan varma onko stressi lieventynyt vai lisääntynyt, sain molemmista koulunäytöistä kolmoset (asteikolla 1-3) ja tärkeät bileet on takanapäin onnistuneesti toteutettuina. Silti yhä tuntuu vähän ahistuneelta ja oon alkanu taas pureskelee ilman mitään syytä aka selkeä stressin merkki.

Toisaalta oon saanu paljon aikaseks, eilen eli sunnuntaina siivottiin parveke. Jynssäsin sitä lattiaa jonkun tunnin verran, kaadoin 6 sangollista vettä ja hinkkasin harjalla silleen, että nyt on selkä ja kädet kipeinä. Oon siivonnu vaatekaappiani, kuvatiedostoja, kehitelly blogimerkintöjä mun ja Katjan uuteen blogiin ja suunnitellu tekeväni kaikenlaista. Vituttaa vaan kun päivässä ei tunnu olevan tarpeeksi auringonvalolla täytettyjä tunteja (eikä riittävästi valottomiakaan) että saisin tehtyä kaiken, mitä haluan. Aikaa ei oo riittävästi ja välillä ei oo huvittamistakaan. Sen lisäksi työt, koulu ja sosiaalinen elämä vie sen verta aikaa, että ei sitä saa puuhasteltua koko päivää yhteen menoon.

Juu, että sellasta, kelasin nyt tulla kirjottelemaan, josko tulis parempi olo. Ei mulla varsinaisesti ole ollut paha olla, yllättävän hyvä olla ku aurinko on paistanut ja on ollut paljon luppoaikaa ton näyttökoeviikkominkälien takia. Kuitenkin tuntuu, ettei mikään riitä. Olkkari on ku pommin jäljiltä, jotain pitää varmaan tehä vielä parvekkeen lattialle kun se oli ihan puunhoitoöljyssä(ja liukas) kun siellä viimeksi kävin, keittiössä odottaa tiskivuori ja puhtaat vatteet on kaappiin laitettava. Ja tänään muuten silitin, mutta sekin jäi kesken kun piti painua spontaanille ilmaiselle aterialle (kiinalaista nam) puimaan viikonlopun kinkybileiden tapahtumia. Tuntuu vaan ettei mikään riitä, minä en riitä ja työpanos ei riitä. Itselleni siis. Se on kai tän hetken ongelma. Musta tuntuu etten riitä (ainakaan itelleni) ja en saa mitään tehtyä tarpeeksi. Hyvä minä, mun itsetunto-ongelmat on noussu pintaan. Tosin ihan hyvä kai että nousee niin saa niitäkin puitua, huomenna on terapia, siellä ehkä tulee esille, ehkä ei.

Oon kanssa muuten nukkunut huonosti. Se on aika paha juttu, menee ikä ja terveys kun mieli ei saa levätä. Luoja sitten tietää miksi mä nukun huonosti, ehkä se johtuu stressistä. Viime yön nukuin yllättävän hyvin, tosin ehkä vähän liian vähän, mutta en heräillyt yöllä ku kerran ja tänään on jaksanut touhuta kaikenlaista kanssa. Mutta nukkuminen, olis kiva jos se onnistus...

Joo, tällänen päivitys tällä kertaa, vähän sekavaa ajatusvirtaa, mutta ainakin voin myöhemmin tulla lueskelemaan millasilla fiiliksillä oon ollu ja hetkeen kuitenkaan oo kirjotellu mitään fiiliksiä niin vähän vaihtelua tännekin.

Yep, tää tyttö painuu nukkumaan. Huomenna edessä terapia, koulua ja töitä, jippii. Keskiviikkona sitten mahdollisesti koulua ja ehottomasti töitä. Saan ehkä vähän rahaa, oon elelly vähän niiku vähillä varoilla tässä kun ei oikein ole voinut ottaa töitä kun tuo sosiaalinen elämä on jyllännyt, jokainen haluu viettää aikaa mun kanssa :) Mutta tosiaan, sinne nukkumaan.

Blues - Ässät Ladies' Hockey Night

Käytiin eilen katsomassa Blues - Ässät lätkäpeliä kun Barona-areenalla oli menossa Ladies Hockey Night ja sieltä piti saada Fazerin suklaanäytteitä ja ruusuja ja kaikkea kivaa. Ei saatu suklaata, saamarin juksumaakarit siellä, mutta saatiin ruusut ja koska heräsin tänään totaaliseen "tästä päivästä ei näillä näkymin tuu yhtään mitään" nii päätin samantien kiertää ton olotilan ja postaa eilen suunnittelemani päivityksen eli tämän :)

Ja kuinka sopivasti netistä löyty toi ottelumainos mun lempparin eli Pöystin pärställä, hyvä BLUES! Voitettiin muuten 1-0 (edit, voitettiin 2-0!!!)

Aivan, ja saatiin kanssa ruusut, päätin siis ottaa siitä kauniin kuvan (ps. viisi minuuttia kouluunlähtöön) ja postata sen tänne, jotta kaikki voi ihailla mun kuvaus- ja muokkaustaitoja.

Eikös olekin nätti, kerranki sain otettua kuvia ennen ku mokoma menee ja kuolee :(

Tänään on tiedossa kiiruhtaminen kouluun tekee näyttötehtävä loppuun, sieltä kotiin suihkuun ja pukemaan jotain kivampaa päälle, ajasta riippuen hääräilemään muutakin ja puol viis lähtö Hyvinkäälle (poimin eka Katjan mukaan Kunkun hotellilta) Willa-kauppakeskukseen shoppailemaan (mulla ei oo rahaa kyl) ja kuuntelemaan Madcraftin akkarikeikkaa, siitä tulee ehottomasti/toivottavasti ja saadaan kivoja kuvia ja hyvää matskuu blogimerkintään :)

Kyl mut nyt pitää lähteä kouluun (aka pitäs lähtee ulos ovesta), joten alan pakkaa ja pukee ulkovaatteita päälle, PAIPAI

Seksikkäitä marsupilameja tarjolla

Peiliposetuksen ehottomat kuninkaat 

Että me ollaan seksikkäitä, näillä tunnelmilla oltas tässä puolen tunnin sisään lähössä ajamaan kohti mahtavaa Forssan mestaa Bar 54, jossa esiintyy super seksikkäät Scandinavian HUNKS.

Aivan siis mahtavaa, tullaan niin hurmaamaan kaikki, erityisesti toisemme. Huomatkaa kanssa kuinka en oo vielä ihan saavuttanut kesäkunto 2015 tavoitettani, mutta eipä se haittaa, pieni pömppelssön on aina ihan seksikäs :D

Ja olen muuten ihan selvinpäin, musta vaan hassunhauskat adjektiivit on kans ihquleita :) Joten pitemmittä sekoiluitta tässä hyvää musaa:



Ja koska ylläri bonukset on mahtitsuikkeleita nii laitetaan myös jotain seksikästä:

SR-71 - Right Now ja minä-kriisi

Kuulokkeet korville ja musat täysille. Naapureiden korvia hellin täällä ku laulan täysillä mukana :) Helvetinmoista terapiaa tällänen.

Tänä aamuna heräsin siihen oloon et kaikki ei oo ihan kohallaan. Vähän ahisti silleen salakavalasti ja pohdiskelin pitkään vuoteessa elämän syviä syntyjä. Muun muassa sitä miksi helvetissä mun pitää olla minä. Lopulta sain perseeni ylös ja suihkuun, pesin viikonlopun viimein yltäni (aka mulla oli viel eilisenki huulten jälet tississä ku en käyny suihkussa :D ) ja kuuntelin All Time Lowta ja pohdiskelin millasen keikkapäivityksen oikeen rustaisin.

Hei olen Ellu, olen tavis ja söpö

Pikkuhiljaa alko kalvamaan sellanen epämääräinen tunne taas et joku nyt vammaa, pohdiskelin et tänään selkeesti taas sellanen huono päivä ja jatkoin elämääni. Mut huonot päivät on vähän sellasia et ei sitä nii vaan jatketakaan elämää. Se fiilis kalvo mua yhä enemmän ja aloin pohdiskelemaan sellasia syvällisiä kysymyksiä kuten: "Kuka mä olen" ja "miksi mä olen minä" ja "miksen mä vois olla vaikka joku muu"... En vastannu itelleni et "Hirveen hyvä kysymys mut kysy vaikka mitä kello on". En vielä osaa vastaa itelleni, mutta pienen spontaanin hajoomisen jälkeen päätin vaihtaa All time Lown johonkin muuhun ja päädyin vahingossa tohon yllä olevaan biisin.

Heti tuli parempi mieli, toi Right Now on vähän agressiivisempi ku ATL ja selkeesti tarttin agressiivista. Avas vähän ajatuksia ku sai eka hetken huutaa laulaa täysillä. Tajusin et mulla oli ihan huikee viikonloppu ja palasin nyt niiku arkielämään (ei nyt ookaan ku tiistai, minä hitaasti lämpenevä peruna). Mut en kyl haluu palaa arkeen. Koko viikonlopun olin vähän joku muu ja nyt oon niiku joku toinen eikä tää oo yhtään kivaa. Kuulemma tota heräämistä kutsutaan aikuistumiseks. Jätän kyllä sen kokeilemisen väliin, ihan turhaa sellanen!

Ilme = ihana

No mut nyt on parempi fiilis, yhä sellanen olo et mun sisällä on joku muu, joka haluis enemmän esiintymisaikaa. Lisää kamera-aikaa kaikille mun sivupersoonille! Mut mä uskon et tulis parempi fiilis useemmin jos tekisin kaikenlaista useemmin. Vaivautuisin liikkumaan täältä kotoo tekee kaikenlaista pientä kivaa. Hanki elämä nainen!

No mut ku saan aikaseks nii rustaan tänne päivitykset ainakin risteilystä ja tosta ATL:n keikasta. Mahdollisesti myös muuta luvassa, Ken tietää, kysykää siltä :)

 Tuolla nuo kuvat muuten havainnoillistaa millasil hepeneillä pompin baarissa vuonna 2012 ja nyt vuonna 2014.
Eka kuva otettu v. 2012 El Armadillon bilispuolelta näköjään (?), hirveen lutusen näkönen oon jooo. Ja tän toisen otin ku tulin kotiin ATL:n keikalta. Siinä päällä korsettipaita, minihame, ei näy mut stay-up sukat ja sukkanauhat (oli aika muksan näköset muuten), tennarit ja villasukat. Vähän vähemmän tavallista :D Mut mikäs sen parempaa :)

Olet susupala!

82.1%

Nimikkomakeisesi tavoin sinusta ei yleensä voi olla pitämättä! Olet sulavaluonteinen ja makea persoona jonka lähellä harvoin kukaan tuntee oloaan epämukavaksi tai ulkopuoliseksi. Mukaudut elämän eri tilanteisiin yleensä mutkattomasti, kanssasi on helppo jutella ja sinua pidetään usein hyvänä kuuntelijana. Vierastat välinpitämättömyyttä ja suvaitsemattomuutta. Osaat nauttia elämän pienistä iloista ja arvostat niitä, haaveillen kuitenkin välillä vieläkin makeammasta elämästä. Pidät muiden hemmottelusta mutta halutessasi osaat vaatia sitä myös itsellesi. Konfliktit ovat osa elämää eikä niiltä voi kukaan välttyä mutta sinä et riidoista perusta vaan pyrit usein sovittelemaan ja saamaan aikaan kaikkia osapuolia tyydyttävän lopputuloksen. Sinuun on helppo samaistua. Päällä herkullista crispiä ja maitosuklaata, sisällä pehmeää toffeetäytettä.

Koska en jaksa vielä kehittää mitään viksua selostusta tän iltaisesta keikasta tai mistään muustakaan järkevästä nii tuun sit kertomaan teille, että oon SUSUPALA, siis aika namu niiku kaikki tietää :) 

Testinhän tein TÄÄLLÄ, nyt kaikki kertomaan mulle mikä karkki on ;)

PS. toivotaan, että toi linkki toimii, noh kertokaa joku jos ei toimi :P ÖITÄ kaikille!

Aamun erikoinen

Varoitus, nyt puhutaan runkkaamisesta :D

http://www.city.fi/suhteet/tyydyta+nainen+kasin/3091

^ TUO

Tuo tuossa noin on aamun random, aamun erikoinen ja aamun hymähdykset. Siis siinä mielessä, että kommentit oli sangen huvittavia, ehottomasti tärkeä osa tota artikkelia. Kannattaa käydä lueskelemassa, kovin hassuja mielipiteitä ihmisillä.


Laitetaan tänne pari mua ainaki huvittanutta kommenttia:

"Olipa ehkä yksi paskimpia ohjeita ever!!! Naisena voin sanoa että noilla ohjeilla en tulisi!"

Näitä oli useampiakin, tollasia "Naisena sitä ja tätä" juttua. Siellä naisetkin unohtaneet, että naisetkin on erilaisia, eka tykkää sormettamisesta, toka hieromisesta ja kolmas fistaamisesta, vähän jotenkin lyhytnäköstä tollanen :)

"Ehkä surkeimmat mahdolliset ohjeet. Mitäköhän miehet tykkäisivät siitä että painellaan alavatsaa ja pidetään runkkaamisessa TAUKOJA?? Naisen ja miehen sukupuolielimet eivät muodostaan huolimatta ole kovin erilaiset, siis nainenkaan ei ole nukke joka saa orgasmin sillä että vähän sipaistaan."

Kiintoisa ajatus toi "mitä miehetkin tykkäis siitä että...". Varmaan ihan yhtä vaihtelevasti tykkäisivät ku naisetkin, miten olis? Ja sitäpaitti joku on sanonu, että orgasmin vahvuuteen voi vaikuttaa just pitkittämisellä. Ja sitten toi "vähän sipaistaan". Kertokaa jos oon ihan hassusti tajunnu noi ohjeet, mutta eikö siinä just haeta sitä et hiljaa hyvä tulee ja tossa hommassa saattaa mennä pidempäänki ku sipaisun verran. Tosin saattaahan se vähän vituttaa jos on just saamassa ja sitten lopetetaan, ihan ymmärretäävää :D

"MIKSI MIEHEN KULLI NYKII NAISEN SUUSSA?"

RANDOM! Tälle hajosin joka lukukerralla, voin kertoa :D Itse asiassa tajusin sen kuitenkin vasta tällä kolmannella kerralla. Hyvä vastaus olis varmaan, että se nykii kun se tykkää ^^

"Mä oon 10 vuotias ja mul o poikaystävä. Me ei olla viel kertaakaan oltu "sillein"... ;) Mun pikaystävä Aleksi (Allu) on 12v ja iha sika söde!!! Me ollaan kyl kielareit tehty aik paljo. Onnee naisille!  :)"

Arvostan tän pikaystävyyttä. Se on hyvä et alotetaan jo nuorella iällä, hyvin aikaa kokeilla ku kuollaan kumminki joskus :D 

No juu, tällästä tällene aamutuimaan. Olis ollu paljon parempi jos olisin tuolla petissä nukkumassa, mutta kun ei niin ei. En nyt ala sanomaan omaa mielipidettäni naisten herkistä paikoista, ei kukaan kuitenkaan halua sitä kuulla ;) Mutta viihdetekstinä toi oli ihan hupaisa ja tavallaan opettavainen, ainakin se käskee miehiä räpläämään tarpeeks ja mikäs sen mukavempaa. Koskettaminen on se tärkein juttu, varmaan melkeen kaikilla kuitenkin. 

Sanni

Nyt on niin syvällistä, että pitää tulla ihan jakamaan teidän kanssa.

Hetkeen ei ole ollut sellasta fiilistä kirjottaa, on miettiny mitä tekisin, koska jotain sitä kai pitäs tehä ja en oo vielä päässy itseni kanssa sopivaan kompromissiin. Katellaan nyt, tiiän kyllä oikeestaan mitä teen, en vaan halua tehä niin ja siksi pitää jonkin aikaa vielä katella. Kamalan monimutkasta ja sitten taas ei.

Annetaan sen asian nyt kuitenkin olla ja palataan aiheeseen, josta tulin kirjoittelemaan.



Päädyin kuuntelemaan tota tässä tunnilla (kertoo siitä kuinka paljon me tehään täällä töitä) ja toi jotenkin kosketti.

Mä olen väsynyt tieltä väistymään,
Kun tila tyhjällä me täytetään.
Puhetta puhetta puheen perään,
Kuka täällä oikeesti tekee mitään?

Jotenki mystisesti toi herätti mussa paljonki sekavia tunteita. Päällimäisenä kuitenkin nyt se kuinka mahtava biisi tuo on. Muutenkin tässä ku oon kuunnellu ton Sannin biisejä, menee kuppa jotenkin ihan sekasin, en tiiä mitä pitäs ajatella näistä. Ihan ihmeellistä millasesta musiikista mäki voin tykätä, ennen en varmaan tällasta olis mistään hinnasta kuunnellu. Nii sitä vaan avartaa mieltään.



Kerta kiellon päälle, laitetaan tänne myös päivän "Mitäpä helvettiä täällä tapahtuu" biisi. Se on mun ensireaktio tohon ja vieläkin sama reaktio tulee. Emmä tiiä, ehkä nyt on hyvä taas jättää tää postaus tähän ja kirjotella jotain fiksua taas seuraavalla kerralla. Pitää varmaan vaihtaa musiikkia ettei mee ihan sekasin näitä kuunnellessa.

Huomenna on kuulemma ystävänpäivä... Mikähän se sellanen on? No juu, mutta heipparallaa taas.

PS. Onko huono, että tää blogi on julkinen? Onko tää jotenkin liian avaava tai henkilökohtainen? Aloin vaan pohdiskelemaan, että uskaltaako tätä pitää avoimena...

Wish me luck

Huomenna ensimmäinen terapiakäynti, wish me luck! Jänskättää etten osaa sanoa mitään sille hyypälle ja et en sit muista yhtään mistä voisin avautua... Mut enköhän mä selvii, ainakin saa lintaa koulusta :D Ja sehän on kiva jäädä viel enemmän jälkeen, jippii!

Mutta nyt nukkumaan.

Bruuveri ja Venue

Noniin, tänään siis vähän erilaista päivitystä. Käytiin nimittäin tossa iltasella vähän Helsingissä hillumassa.
Annin kanssa mentiin Bruuveriin istuskelemaan ja sosialisoimaan Fetlifen miittiin ja jutskailtiin siellä niitä näitä random ihmisten kanssa. Sieltä sitten suunnilleen yhen maissa saatiin tanssiseuraa paikalle ja lähettiin jatkoille Venueen vähän tanssahtelemaan. Tulikin tanssittua ja hämmennettyä ihmisiä ihan hyvissä määrin :) Pikkasen kattoivat ihmiset meirän touhuja, mulla taitaa taas tulla tissiin mustelma :))

Oli aika mukava tanssia pitkästä aikaa (muuallakin kun laivalla), sai vähän tavallaan kulutettua fiiliksiä johonkin vähän järkevämpään. Eka oli vähän hassu olo ku olin hippimeiningeillä liikenteessä, mutta lopultakin fiilis oli aika oikea ja tanssiminen tuntu hyvältä, ei tullu sellanen awkward olo... Oli kanssa kiva nähä tuttuja ja saada vähän huomiota, ja joku ihan random jäbä (jonka oon kyl jossain nähny, varmaan koulussa) moikkas mua ihan ku jotain vanhaa tuttua, ihme tyyppi :D

Päällähän mulla oli nuo ihanat haaremihousut (joiden takia meinasin lentää portaat alas, onneks siinä oli frendi edessä nii sain tukea), tennarit ja tollanen vähän pitsikuvioinen villapaitajuttu (mukavasti näkyy siitä läpi).

No mutta tällästä täl kertaa, ihan positiivista oli päästä vähän irrottelemaan, koska muuten päivä on ollu vähän sellanen piilomöhkis. Siivosin monta tuntia ihan vaan pitääkseni itteni ruodussa ja sit otin parit torkut ihan vaan koska oma vuode on kivan turvallinen.

Kahtellaan jos sitä sais kirjotettua tosta risteilystä jotain, sieltä tuli jopa otettua kuvia, voisi niitä vähän esitellä :) Öitä kaikille, mulla olis edessä unten jälkeen äidin kodin siivous (rahasta) ja voisin saada sitä ennen parin tunnin unet ^^

Marianas Trench - Stutter

Koska hyvä musiikki :) Mulla mitenkään juttu tollasiin musavideoihin, rakastuin tohon ensisilmäyksellä! Kiitos Iitulle, kun kaivoit mulle hyvän bändin esille kun pyysin! 

Käykää tsekkaamassa Iitun musiikkiblogia TÄSTÄ, on hieno ihminen ja hieno blogi :)

 

Tavallista tapahtumarikkaampi päivä

Tänään on ollut kumma päivä. Ainakin siitä on ollut omaperäisiä käänteitä. Totesin, että suuttuminen tekee välillä hyvää. Totesin, että mulla on yhä kyky pitää itteni suunnilleen koossa jos on pakko. Pystyn yhä ajamaan Helsingissä, vieläkään en oo kuollu. Opin taas kerran, että vaikeneminen on joskus kultaa, mutta aina välillä on hyvä avata suunsa.

Kaikenlaista sitä tänään kyllä oppi... Mutta en kyllä oppinu laskemaan tunnuslukuja. En sitten yhtään.

Soitin tänään Nupoliin, näyttää vahvasti siltä, että saisin lähiaikoina ihan ammattiapua tähän mun sekopäisyyteen. Ehkä ihan hyvä, tätä ei oo jatkunu kamalan pitkään ja alan jo kyllästyä koko sekasotkuun.

Ja voisin lähettää ihmisille terveisiä, koska sellainen on hauskaa :D

Hei sinä rakas ihminen siellä, joka toivottavasti aloitat lukemaan tätä! Kiitos, että olet siellä aina päivystämässä, oot mun elämän tuki ja turva.

Hei te kaksi höpönassua, haukutaan  parannetaan maailmaa joskus yhdessä, kiitos, että ootte se normaali elämä, jota välillä karsastan :)

Hei rakas riitapukarini, kiitos, että kanssasi voi päästää höyryjä ja välillä tapella oikein kunnolla. Ja kiitos siitä kokemuksesta, jonka turvin voin puhua itselleni välillä järkeä ;)

Sinä ihminen, jos luet tän: kiitos, että oot kannustanu mua tuomaan niitä asioita itessäni esille, joista oon salaa pitäny. Vaikka ei ollakaan aina ihan samalla kartalla, kiitos että oot yhä siinä, tavallas. Kiitti ja anteeksi, että oot mun katkaisin, ehkä musta joskus tulee tasapainoinen sen ansiosta.

Ja viimeisenä tällä kertaa sinä rakas ystävä, joka jaksat kuunnella mua järkevästi ja jaksat nauraa mun järjettömyyksille. Kiitos jokaisesta kävelystä ja jokaisesta neuvosta, jonka oot antanu (vaikka en niistä aina pidäkään).

Näitä terkkuja lähettää Ellu, vähän rikki ja hullu ja äkkipikainen, mutta yhä elossa! Kiitos kaikille jotka jaksatte mua vähän tällasena sekopäisempänäkin aikana. Ja mulle saa alkaa huutamaan samalla tavalla ku oon ite huutanu samassa tilanteessa oleville jos alkaa näyttää siltä, että menee liian pitkälle! Ja jos ette hetkeen kestä mua niin mulle saa sen sanoa, en vedä ranteita auki sen takia :)

Nyt kun elämä ei tunnu enää yhtä toivottomalta ku aikasemmin, hyvää yötä ja toivottavasti aamun olotila vastaa illan olotilaa (:

Vittu

Ei jumalauta tästä kirjottamisesta tule yhtään mitään. Tää on jo kolmas yritelmä ja alkaa pikkuhiljaa rauhottumaan ärsyyntymään. Aikaisemmin ahisti. Yhtään ei selkeesti pysty puhumaan fiiliksistä, heti tulee stoppi, ei kirjotuksen suhteen, mutta julkaseminen ei onnistu. Vituttaa sellanen.

Vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu vittu! Viekää joku mut pois. Oikeesti.

No mutta koska tästä kirjottamisesta ei oikeasti tule mitään (tässä olis jo kolme kertaa enemmän tekstiä jos en kokoajan poistaisi kaikkea)  nii kerrotaanpa kaikille mun paska päiväohjema:

1. Herää
2. Kouluun
3. Soita Nupoliin 
4. Lintsaa koulusta ja vie äiti ja sisko Helsinkiin 
5. Mahdollisesti viel äiti ja sisko kanssa kotiin
6. Selloon tapaamaan jotain tyyppiä, joka haluaa tutustua johonkuhun kinkyläiseen ennen ku tulee miittiin. Olenpa mä ihana ihminen ku suostun tälläseen
7. Ranteet auki ohjelman sisällön takia
8. Nukkumaan

Mä en pysty tähän, mä en ihan oikeasti pysty.

Ihmisistä

Tänään ollaan laatikossa, nimittäin lasilaatikossa. Ainakin siltä tuntuu just nyt.

Aloin kelaa tossa kouluun valmistautuessa että mikä tänään vituttaa, koska joku nyt selkeesti on tässä päivässä vikana. Kouluun ajaessa kelailin josko tänään vituttais se et mun elämä on vähän niiku jaettu laatikoihin tai lokeroihin. Mul on tää päälokero jossa yleensä elelen ja josta kamalan harvoin poistun. Sit mulla on yhessä lokerossa kinkyily ja Anni, yhessä lokerossa Iitu ja varmaan sinne voi työntää kaikki fandomit kanssa. Lintu on lokerossa, jossa en oo visiteerannu kunnolla pitkään aikaan :(, sit on perhe, joka jakautuu kahteen lokeroon, koska iskällä käyn laittoman harvoin ja äidinki luona oon yleensä vaan pahalla tuulella. Vikanat ovat lokerot Valtteri, Teinonen ja koulu, nii ja "kaikki se muu shaiba".
Kaipa mä yritän ilmasta, että mun elämäs ei oo sitä yhtenäisyyttä. Kaikki on eroteltu ja kamalasti kuluu energiaa siihen, että yritän vierailla jokaisessa lokerossa ku en millään saa niitä yhdistettyä. Ja sit mulla on niin paljon tekemistä tossa päälokerossa, jota voisin kutsua ironisesti "elämäksi", et ehtisin tehä mitään muuta. Ei ihme, että ahistaa. Ehkä tää Kessu sulleki selittää, miksi vaikkapa risteily tai joku muu kiva ei ole irtiotto arjesta...

Millon mun piirit hajos tälleen? Missä vaiheessa mulla lakkas olemasta yhtenäistä kaveripiiriä ja vaan yksittäisiä ihmisiä tai porukoita, joita nään erillään muista? Vai pitäskö ennemmin kysyä "miksi"? Oonko mä vaan huono aikatauluttaja ku mulla ei tunnu olevan aikaa kellekään.

Tänään pitäs soittaa Nupoliin. Pitäs pystyä taas jotenkin järkevästi jäsentämään mikä on vikana ja kuinka pian kelasin tappaa itteni (koska sitä ne suoraan kelaa jos puhuu itsetuhosista ajatuksista) ja mitä ylipäänsä haluan saada jotain aikaseks itteni kanssa. Se on sitäpaitti vaikeempaa ku luulin. Selittää jolleki tuntemattomalli liiottelematta, mut kuitenki tarpeeks vakuuttavasti, että mä ehkä saattasin tarvita jonkinlaista ammattiapua. Varsinki ku näyttää siltä, että aina ku niistä asioista pitäs puhua, mulla on menossa hyvä päivä. Tänään ei oo, mut pystynkö nyt puhumaan tunteistani jos tätäki kirjottaessa pitää välillä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja rauhottua ettei tunteet nousis liikaa pintaan, tunnilla ei oo hyvä itkeä. Paha sanoa, tänään pitäs soittaa. Katotaan soitanko.

Nyt pitäs lopettaa kirjottaminen, käydään uutta asiaa ja pitäs kai kuunnella ja keksittyä. Tuntuu etten päässy tän kirjotuksen kanssa yhtään mihinkään suuntaan. Jos joku ei halua nähä nimeään täällä, tiiätte mistä mut löytää, saa tulla sanomaan nii otan pois.

Noni, hymy korviin, ajatukset taka-alalle ja päivä käyntiin. Tulee olee täysi viikko, silti haluisin tunkee siihen viel muutamia ihmisiä lisäks. Katotaan miten selviän tästä :) Hymyllä varmaan kuten aina :)

Aikainen lintu nappaa krakan

Mitään sanottavaahan mulla ei näin aamusta ole, mutta kirjoitanpa silti. Mutta mitähän sitä kirjoittaisi...? No mulla on ollut tässä kolme hyvää päivää. Eli mulla on ollut hyvä viikko? Nii sitä kai vois sanoa, siltä ei silleen tunnu, mutta ei tää kovin pahakaan ole ollut... Joka tapauksessa hengissä ollaan niiku oon kaikille vastannut ku kysyneet miten menee. Hengissä myös ajattelin pysyä, tiedoksi kaikille, jotka ovat huolissaan :)

Heräsin tuossa 4:40 ja pohdiskelin syntyjä syviä kun en unta saanut. Päätin nousta samaan aikaan rakkaan kämppikseni kanssa (5:10) ja keittää vähän teetä, käydä suihkussa ja pukeutua ajatuksen kanssa, mutta ihan vain vähän. Mukavaa ottaa tällainen hitaampi aamu ku kamala hösäämiskaaos yleensä aina ku puolessa tunnissa itteni puen ja pesen ja pusutan ennen kouluunlähtöä :)

Ihana muki, Kyllä minä tiedän! Pikku Myy muumiteetä ja All time Low

Nyt katkes ihan totaalisesti ajatus. Mulla oli jotain sanottavaakin! Ehkä... Varmaan piti puhua tosta kuvasta...

Hyvää on tuo muumitee, eikä ees eniten sen takia, että siinä on Pikku Myy sitruunateetä ^^ Teetä heti aamusta, mustahan tulee kohta ihan terveysihminen :)
Siellä taustalla sitten soi All Time Lown levypläjäys Don't Panic: It's Longer Now! ihan vain, koska sielä keikalla olisi hyvä osata muutama kipale uudempaakin tuotantoa. Ihan en ole rakastunut mihinkään kipaleeseen vielä, mutta kun tarpeeksi luukuttaa niin eiköhän sieltäkin joku pompsahd. Ainoa johon erityisesti kiinnitin huomiota oli Thanks to you. Itseasiassa ihan heräsin kuuntelemaan sanoja tän biisin kohalla, että hyvää päivää vaan mullekin.

Siinä teille:



Sitten sitten sitten ajattelin tehä jotain rohkeeta. Nimittäin ostin täysin spontaanisti pienen kannustuksen ansiosta jakun (siinä on herranjumala toppauksetki, mä oon aina ollu niitä vastaan!!!) ja kelasin laittaa sen tänään päälle, vaikka en oo vielä tottunut koko ajatukseen, enkä tiiä näyttääkö se oikeestaan hyvältä enkä tiiä mitä kivaa yhistäisin tähän...
Kaipaisin vähän mustaa krakaa, olisikohan pikkusiskolla... Mutta siis pienesti omassa päässäni saavutus tämä, tai pieni heittäytyminen hälläväliä asenteelle ja muuta hurjaa! Onhan sillä siskolla musta kraka, nyt alkaa taas karkaamaan järki, menee ihan sekoomiseks tää juttuKii.Ihan menee ajatuksenjuoksuksi, juoksee lujaa ajatus, karkuun juoksee Ellu, hakee siskoltaan krakan ja kouluun lähtee, kiltti Ellu.

Okei Kiitos ja kumarrus kaikille, tämä lapsi lähtee nyt ekaa kertaa elämässään olkatoppauksilla (ihan varmana eka kerta!) ulos! Adios :)

Mainostusta

TÄSTÄ pääsee lukemaan viimeisimmän runon, jonka tossa raapustin.

Rankkaa, todella.

Tänään ollaan taas ihan laatikossa. Tuntuu, että olis ottanu pari askelta taaksepäin ja junnaan taas siinä samassa vanhassa. Mikään ei oikeen tunnu hyvältä tai pahalta (paitti musiikki, halleluja siitä) eikä päässä oikein liiku mitään. Koulussa hymy huulille, hälläväliä asenne päälle ja menoks. Aamullaki ei yhtään kiinnostanut mitä laittaa päälle, ei hirveesti kiinnostanu mitä ite haluis tehä tai silleen. Hirveen masentavaa.

En oikein osaa selittää sitä fiilistä, ei toi kamalan pahalta kuulosta, mutta tuntuu et vetäydyn takas sinne laatikkoon piiloon ja kaikki on sit taas "hyvin". Asialle pitäs varmaan tehä jotain ja lääkärille pitäs soittaa ja kai käydä sen terkkarin luona nii sais asiat rullaamaan, mutta ei huvita. Nyt ei tunnu siltä et olis mitään puhuttavaa.

Ja sitten on vielä ikävä, että terveisiä vaan sinnekin.

Nyt on ehkä hyvä lopettaa. Vaikka koulu onki paras paikka selkeesti kirjottaa, pitäs saada jotain aikaiseksikin.

Sunnuntai - still alive

Tänään mennään matkustetaan taas tunnevuoristoradassa. En oikein tiiä miten tohon pistävään puristavaan tunteeseen rinnassa pitäis suhtautua. En oikeen tiiä mitä se tarkottaa. Joskus tulee sellanen olo kun on paha olla ja välillä vaan koska oon väsyny. Ehkä tänään vähän molempia? Tossa aamulla oli ihan hyvä olla ja nyt ei tavallaan ole.

Vaikeaa on myös kun ei ole fiilistä kirjoittaa. Yleensä tulee parempi olo ku kirjoittaa ajatukset pois mielestä, mutta nyt ei ihan tunnu siltä. Pitäs kai keksiä jotain tekemistä, koska en tiiä mistä tää fiilis tänään putkahti. Enkä enää tiiä ees mitä mun piti kirjoittaa. Oonko vähän hukassa tässä? Ehkä pikkasen...

Tiiän ehkä sittenkin mistä tää olo tänään napsahti päälle. Kattelin mun huonetta ja totesin etten tykkää siitä. Täällä on kylmää ja ahasta ja sekaista ja jotenkin irtonaista. Erityisesti irtonaista. Tää huone ei yhtään vastaa mun fiiliksiä tällä hetkellä. Se ei yhtään mukaile sitä kautta, mikä mulla on menossa. Se ei oikein oo päässy fiiliksiin mukaan.
Ja varmaan tällä jatkuvalla päänsäryllä on jotain tekemistä kaiken kanssa, mulla on niskat jostain syystä (ehkä kylmyys?) tosi jumissa taas eikä varaa käydä hierojalla. Pitäs ehkä alkaa venyttelemään oikein kunnolla, voisko sillä vielä pelastaa jotain, vähän helpottaa oloa...

Nyt on taas harvinaisen tylsää, sekavaa ja turhaa settiä, mutta kohta voi mennä syömään ja sitten varmasti on parempi olo, koska Hyvä ruoka - parempi mieli :)

Ja tuossa muuten kuva vuodelta nakki ja kukkakeppi. Kynttilät on aina ollu lähellä sydäntä ja lähiaikoina sytyttäny joka ilta kynttilän ja sen avulla rauhottunu ennen nukkumaanmenoa. Nytkin tässä ajatellakseni sytytin kynttilän, laitoin kuulokkeet korville ja musat täysille. Toimii, vaikka niskat yhä pirun jumissa ja sattuu :(




Ja päivän piristysbiisi :)
Näköjään mielialojen vuoristoradassa kohotaan nyt taas korkeemmalle, katotaan koska tullaan takas alas.

To all the ones that never felt they were good enough

Tänään tästä biisistä voimaa. Näköjään en saa enää tiettyjä laatikoita kiinni, joten pakko kai käsitellä ja katsoa, mitä sitä oikeasti kestää ja mikä ei enää toimikaan. Siitä saattaaki tulla harvinaisen vaikeeta, vaikeempaa ku aluksi kuvittelin.

Onko mussa tapahtumassa jonkinlaista tyylin muutosta (taas) vai heijastuuko tää halu vaan mun fiiliksistä, mutta haluisin vetää päälle vanhat ketjuhousut ja muutenki mustaa ja bändipaitaa ja muuta masentavaa jajaja kaikkea mitä käytin tossa yläasteella. Haluun päälle taas pitkän nahkatakin ja ketjuja ja maiharit! Haluun käyttää mustaa kajaalia ja ehkä hankkii naamaan jonkun lävistyksen. Ehkä mä vaan haluan toteuttaa itteäni? Haluisin myös hankkia parit isot housut, vaikkapa haaremihousut ja kivasti löysiä paitoja ja vedellä ympäriinsä ilman meikkiä ja hiukset pörrössä. Mä haluan käyttää korsettia koulussa ja oikeestaan laittaa päälle ihan mitä mieli tekee ja olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee siitä.

Kysymys kuuluuki: miksi mä en tekis niin?

No just nyt tekisinki niin, mutta en enää omista kaikkee mitä tarttisin. Rahaongelma pukkaa päälle ja oikein urakalla. Jos tänään aamulla olisin tajunnu nii mulla olis päällä mustat housut, ketjuja ja musta paita. Maiharin tapaiset on jo jalassa, tartten enää nahkatakin ja avot :)

On helpottavaa purkaa tätä oloo johonkin. Sen lisäks, että oon jostain löytänyt taas halun kirjoittaa nii mulla on ehkä pokkaa(vituttaa tarpeeks) tehä mitä haluan. Mä yritän nyt ettii itestäni sitä ihmistä, joka pulpahtaa aina välillä pintaan ja avaa suunsa ku muilla ei ole pokkaa, sitä ihmistä joka tekee asioita ja luottaa itteensä. Sitä ihmistä, jolla on jotain arvoa maailmassa. Sitä ihmistä, jolla aina oli mielipide kaikesta, nyt tuntuu, että seki on vähän jäänyt.

It's okay, it's okay
That I'm not that good at anything
And I don't hit the notes
Perfectly when I try to sing

[...]

Here's to the rest of us
To all the ones that never felt they were good enough
I wanna hear it for the chased and confused
The freaks and the losers
Let's point them up
Here's to the rest of us

Nyt just mulla on ollu enemmän ku koskaan sellanen olo etten osaa mitään ja etten oo tarpeeks hyvä. Etten kuulu mihinkään ja ettei mikään oo niiku mun juttu. Olo etten mä kelpaa. En oo hirveesti ajatellut asiaa, koska osaan iteki sanoa itelleni, että noi on ihan typeriä ajatuksia, mutta niin ne ajatukset vaan nousee pintaan ja saa olon kamalaksi. Toi on kai jotain, mikä mulla on aina ollu ongelmana. 
Onko mulla aina ollu ongelmia itsetunnon kanssa? En tiiä, oon saanu tässä vuoden aikana kuulla kuinka mun käsitys itestäni on ihan päin honkia. Just nyt sitä on vaikea uskoa, enkä usko. Mutta ehkä joskus. Sitten ku oikeesti musta tuntuu siltä. Katsotaan.

Koulu loppuu, ehkä pitäs lopettaa pohdiskelut.

Tänään ei nappaa

Nyt vaan ei mikään onnistu. Tänään olisin mielummin jääny kotiin. Mut mä tiiän et jos mä tänään jäisin kotiin nii mä jäisin ehkä huomennakin kotiin. Ja siinä menis puolentoista vuoden työ hukkaan jos nyt jättäisin kesken. Mut ei kyllä nappaa, lähinnä tekis mieli heitellä tavaroita ja itkeä, mun perus hyvä tuuli siis jatkuu. Sitäpaitsi koulussa ei saa itkeä, ennemmin lähen menee. Jos keskityn tän päivän hengittämiseen ja hymyilyyn, koska ajattella en pysty, vetää ihan hajalle. Ja sitten koulun jälkeen töihin, jee. Ranteet auki ja menoks siis. 

I'm a mess

Haluan omistaa tän biisin itelleni.

I don't know what I'm doing
I don't know where I'm going
And I don't even know where I come from
I confess...
I'm a mess 



Jotenki lähiaikoina tää biisi on yhä enemmän kuulostanu omalta ja vuorotellen avannu, satuttanu ja lohduttanu mua. Siispä nostetaan se pois laatikosta ja laitetaan esille, koska mun on aina tehny mieli nostaa se esille.

Tänään mä sanon virallisesti itelleni "I'm a mess" ja siltä oikeasti tuntuukin. Mua hämmentää ja pelottaa kuinka ennen niin tutut asiat ja keinot ei enää toimi. Kuinka vahvana pysyminen syö sisältä ja kuinka hymy on mulle joskus vaan keino olla itkemättä. Kuinka mun pinna vaan lyhenee lyhenemistään ja tekee välillä vaan mieli vittuilla kaikille. Ihan ku mulla ei olis koko ikänäni ollu pms-oireita ja nyt ne on päättäny tehä yllätyshyökkäyksen ja tuhota kaiken mikä sattuu eteen.

Sitten taas toisaalta mulla on myös hyviä hetkiä eikä jokainen hymy oo feikki, suurin osa ei ole. Ja myöhemmin paha olo tuntuu ihan turhalta. Lopultakin hyvät hetket ja huonot hetket kuuluu elämään, mutta tällä hetkellä mun elämässä on ihan liikaa huonoja hetkiä ja taitaa olla aika alkaa karsimaan niitä huonoja hetkiä pois.

Siinäpä tällä kertaa, kenenkään ei nyt tarvitse sitten ruveta varpailleen mun kanssa tai pelätä loukkaavansa mua tai että alan angstaamaan tai jotain. Kaikki vaan ei oo täydellistä, edes mun maailmassa.

Joe Hill - Sarvet

Joskus tulee mieleen asioita, joista tekisi mieli puhua jonkun kanssa, mutta kun on fiilis niin ei tunnu olevan ketään kenen kanssa puhua. Sillon on hyvä tulla blogiin pohdiskelemaan henkeviä. 

Sen sijaan et pohdiskelisin tarvetta pohdiskella, voisin pohdiskella kirjaa, jonka sain just luettua.

Ihminen, jonka arvostelukykyyn luotan lainas mulle kirjan, joka ei ollut ihan mun tyylinen ja kehotti lukemaan sen. Kyseessä on Joe Hillin romaani Sarvet. Siinä siis pähkinänkuoressa kaveri herää yksi aamu kamalassa krapulassa ja sarvet päässä. Porukka alkaa kertomaan sille salaisimpia ällöimpiä halujaan ja se murehtii tyttöystävänsä raakaa murhaa (josta sitä on syytetty). 

Harvemmin itken lukiessani kirjaa, oonkohan koskaan tehny niin, mutta en ollu kamalan pitkälle päässy ku ahdisti niin paljon, että itkin. Lueskelin tota satunnaisesti kun sain kerättyä itteeni tarpeeks avatakseni mokoman opuksen, mutta kerta kerralta se kävi helpommaksi. Meni siinä kuitenkin muutama kuukaus(?) saada toi luettua.

No luottaen tän ihmisen arvostelukykyyn, kahlasin ton opuksen läpi ja nyt en oikeestaan kadu. En lukis uudestaan, mutta tossa oli niin paljon erilaisia fiiliksiä ettei paremmasta väliä. Vaikka siinä tuotiin esille ihmisen pimein puoli ja usko ihmiskuntaan meni pariinkin otteeseen, siinä oli myös muutama kauneimmista kohtauksista mitä oon lukenu. Mä en tiiä miksi mä luin ton kirjan loppuun, ehkä uteliaisuudesta, ehkä koska halusin luoda tietynlaisen kuvan itestäni, ehkä mä olin vaan itseppäinen, mutta lopussa olin ihan tyytyväinen, että luin loppuun. Lopultakin kirjoista jää paha maku suuhun jos ne loppuu huonosti ja tossa yllättävää kyllä oli hyvä loppu. Ei onnellinen, mutta hyvä loppu.

Mulla on paha tapa spoilailla itteäni, tonkin kirjan viimeiset kaksi sivua luin aika alkuvaiheessa, hain siitä vähän niiku voimaa lukea siinä välissä olevat 400 sivua, jotka ei vaikuttaneet hirveen kevyiltä. Koska oon huono oppimaan, opin uudestaan, että vika sivu ei kerro tarinasta yhtään mitään jos ei ole lukenut mitä siinä välissä on. Korkeintaan vikoista sivuista voi päätellä kuka jää henkiin tai millanen se lopun sävy on. Kirjasta ei voi sanoa paljon vikojen sivujen perusteella ja tää kyllä todisti sen taas kerran. 

Tuntuu myös siltä, että toi lukukokemus antoi jotain mulle. Ehkä se avars mun mieltä lukijana, ehkä mä kiinnitän kirjan hahmojen ja muutenkin ihmisten ajattelumaailmaan enemmän huomiota tästä eteenpäin, ei voi tietää. Siltä musta ainakin nyt tuntuu, mutta kuten on ennenkin nähty, mä olen ailahtelevainen ja häilyväinen, katsotaan siis mihin tää johtaa :)

Se oli sellainen pohdintatuokio tänään. Sitä tunnetta, mikä mulle tuli kun sain ton kirjan loppuun on kamalan vaikea kuvailla, mutta se oli fiilis, joka mun oli pakko jakaa jonkun kanssa. Uhriksi joutuu tällä kertaa siis blogi ja te ahkerat lukijani.

Muuten tästä päivästä voin kertoa, että värjättiin Annin kanssa mun hiukset ja ne on taas kivan kirkkaan punaiset. Mun pankkitilikin näyttää kohta punaista, koska oon taas vaihteeks vararikon partaalla ja veloissani sen lisäksi, siispä tärkeää olisi kahlata koulu läpi ja löytää vakituinen työpaikka, koska tuo keikan heittäminen ei kyllä elätä mua. En saa tehtyä tarpeeksi vuoroja ja kunnes tienaan pari kolmesataa kuussa, en tuu pärjäämään nimeksikään. 

Sellaisia asioita nyt pinnalla, mutta kaikki ongelmat on tehty ratkaistaviksi ja elämästä on tarkoitus selvitä (vaikkei hengissä), joten pää pystyyn ja untenmaille :)

Uusi yritys

Noni, täällä taas. Vuosi on vaihtunut ja taas on hyvä koettaa päivitellä ja aktivoida tätä koslaa. Ulkoasu on vaihtunu, ei oo ihan niin synkkää ku muutama aikaisempi ilme. Oon ihan tyytyväinen tohon ilmeeseen, otsikko vähän epäilyttää kun se on niin omalaatuinen, mutta se kuvaa mun nykyistä mieltä niin hyvin, että olkoon tollainen :)

Laatikkoasiaa tulee siis siitä, että kun puhutaan mun tavasta käsitellä asioita niin laatikoiminen (mielellään mielen pimeisiin syrjäisiin nurkkiin) kuvaa tätä hyvin. Mä en siis pitkään aikaan oo käsitelly asioita ja nyt ollaan tässä, monta vuotta kulunu ja ahdistus kokoajan pinnassa. Siispä on aika alkaa käsittelemään asioita ja myös on aika alkaa tekemään asioita.

Hirveän pitkään oon vaan lagaillu ja en oo kamalasti vaivautunu tekemään mitään. Ainoo mitä on tullu tehtyä on Hunksien perässä juoksentelu ja vaikka se onki vieny meiät mm. Espanjaan niin muutakin vois tehä. Tällä hetkellä olis hyvä kanssa tehä töitä ja etsiä vakituinen työpaikka jos mahollista. Mä nimittäin erosin vakituisesta työstäni, koska siellä oli ikävää ja nyt heitän keikkaa ja työt on vähän kortilla :(

Nyt siis haetaan motivaatiota, puhtia ja mielenrauhaa. Samalla pengotaan laatikoita ja katsotaan, mitä sieltä löytyy :)