Ihmisistä

Tänään ollaan laatikossa, nimittäin lasilaatikossa. Ainakin siltä tuntuu just nyt.

Aloin kelaa tossa kouluun valmistautuessa että mikä tänään vituttaa, koska joku nyt selkeesti on tässä päivässä vikana. Kouluun ajaessa kelailin josko tänään vituttais se et mun elämä on vähän niiku jaettu laatikoihin tai lokeroihin. Mul on tää päälokero jossa yleensä elelen ja josta kamalan harvoin poistun. Sit mulla on yhessä lokerossa kinkyily ja Anni, yhessä lokerossa Iitu ja varmaan sinne voi työntää kaikki fandomit kanssa. Lintu on lokerossa, jossa en oo visiteerannu kunnolla pitkään aikaan :(, sit on perhe, joka jakautuu kahteen lokeroon, koska iskällä käyn laittoman harvoin ja äidinki luona oon yleensä vaan pahalla tuulella. Vikanat ovat lokerot Valtteri, Teinonen ja koulu, nii ja "kaikki se muu shaiba".
Kaipa mä yritän ilmasta, että mun elämäs ei oo sitä yhtenäisyyttä. Kaikki on eroteltu ja kamalasti kuluu energiaa siihen, että yritän vierailla jokaisessa lokerossa ku en millään saa niitä yhdistettyä. Ja sit mulla on niin paljon tekemistä tossa päälokerossa, jota voisin kutsua ironisesti "elämäksi", et ehtisin tehä mitään muuta. Ei ihme, että ahistaa. Ehkä tää Kessu sulleki selittää, miksi vaikkapa risteily tai joku muu kiva ei ole irtiotto arjesta...

Millon mun piirit hajos tälleen? Missä vaiheessa mulla lakkas olemasta yhtenäistä kaveripiiriä ja vaan yksittäisiä ihmisiä tai porukoita, joita nään erillään muista? Vai pitäskö ennemmin kysyä "miksi"? Oonko mä vaan huono aikatauluttaja ku mulla ei tunnu olevan aikaa kellekään.

Tänään pitäs soittaa Nupoliin. Pitäs pystyä taas jotenkin järkevästi jäsentämään mikä on vikana ja kuinka pian kelasin tappaa itteni (koska sitä ne suoraan kelaa jos puhuu itsetuhosista ajatuksista) ja mitä ylipäänsä haluan saada jotain aikaseks itteni kanssa. Se on sitäpaitti vaikeempaa ku luulin. Selittää jolleki tuntemattomalli liiottelematta, mut kuitenki tarpeeks vakuuttavasti, että mä ehkä saattasin tarvita jonkinlaista ammattiapua. Varsinki ku näyttää siltä, että aina ku niistä asioista pitäs puhua, mulla on menossa hyvä päivä. Tänään ei oo, mut pystynkö nyt puhumaan tunteistani jos tätäki kirjottaessa pitää välillä pysähtyä, vetää syvään henkeä ja rauhottua ettei tunteet nousis liikaa pintaan, tunnilla ei oo hyvä itkeä. Paha sanoa, tänään pitäs soittaa. Katotaan soitanko.

Nyt pitäs lopettaa kirjottaminen, käydään uutta asiaa ja pitäs kai kuunnella ja keksittyä. Tuntuu etten päässy tän kirjotuksen kanssa yhtään mihinkään suuntaan. Jos joku ei halua nähä nimeään täällä, tiiätte mistä mut löytää, saa tulla sanomaan nii otan pois.

Noni, hymy korviin, ajatukset taka-alalle ja päivä käyntiin. Tulee olee täysi viikko, silti haluisin tunkee siihen viel muutamia ihmisiä lisäks. Katotaan miten selviän tästä :) Hymyllä varmaan kuten aina :)