Nyt vaan ei mikään onnistu. Tänään olisin mielummin jääny kotiin. Mut mä tiiän et jos mä tänään jäisin kotiin nii mä jäisin ehkä huomennakin kotiin. Ja siinä menis puolentoista vuoden työ hukkaan jos nyt jättäisin kesken. Mut ei kyllä nappaa, lähinnä tekis mieli heitellä tavaroita ja itkeä, mun perus hyvä tuuli siis jatkuu. Sitäpaitsi koulussa ei saa itkeä, ennemmin lähen menee. Jos keskityn tän päivän hengittämiseen ja hymyilyyn, koska ajattella en pysty, vetää ihan hajalle. Ja sitten koulun jälkeen töihin, jee. Ranteet auki ja menoks siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti