To all the ones that never felt they were good enough

Tänään tästä biisistä voimaa. Näköjään en saa enää tiettyjä laatikoita kiinni, joten pakko kai käsitellä ja katsoa, mitä sitä oikeasti kestää ja mikä ei enää toimikaan. Siitä saattaaki tulla harvinaisen vaikeeta, vaikeempaa ku aluksi kuvittelin.

Onko mussa tapahtumassa jonkinlaista tyylin muutosta (taas) vai heijastuuko tää halu vaan mun fiiliksistä, mutta haluisin vetää päälle vanhat ketjuhousut ja muutenki mustaa ja bändipaitaa ja muuta masentavaa jajaja kaikkea mitä käytin tossa yläasteella. Haluun päälle taas pitkän nahkatakin ja ketjuja ja maiharit! Haluun käyttää mustaa kajaalia ja ehkä hankkii naamaan jonkun lävistyksen. Ehkä mä vaan haluan toteuttaa itteäni? Haluisin myös hankkia parit isot housut, vaikkapa haaremihousut ja kivasti löysiä paitoja ja vedellä ympäriinsä ilman meikkiä ja hiukset pörrössä. Mä haluan käyttää korsettia koulussa ja oikeestaan laittaa päälle ihan mitä mieli tekee ja olla välittämättä siitä mitä muut ajattelee siitä.

Kysymys kuuluuki: miksi mä en tekis niin?

No just nyt tekisinki niin, mutta en enää omista kaikkee mitä tarttisin. Rahaongelma pukkaa päälle ja oikein urakalla. Jos tänään aamulla olisin tajunnu nii mulla olis päällä mustat housut, ketjuja ja musta paita. Maiharin tapaiset on jo jalassa, tartten enää nahkatakin ja avot :)

On helpottavaa purkaa tätä oloo johonkin. Sen lisäks, että oon jostain löytänyt taas halun kirjoittaa nii mulla on ehkä pokkaa(vituttaa tarpeeks) tehä mitä haluan. Mä yritän nyt ettii itestäni sitä ihmistä, joka pulpahtaa aina välillä pintaan ja avaa suunsa ku muilla ei ole pokkaa, sitä ihmistä joka tekee asioita ja luottaa itteensä. Sitä ihmistä, jolla on jotain arvoa maailmassa. Sitä ihmistä, jolla aina oli mielipide kaikesta, nyt tuntuu, että seki on vähän jäänyt.

It's okay, it's okay
That I'm not that good at anything
And I don't hit the notes
Perfectly when I try to sing

[...]

Here's to the rest of us
To all the ones that never felt they were good enough
I wanna hear it for the chased and confused
The freaks and the losers
Let's point them up
Here's to the rest of us

Nyt just mulla on ollu enemmän ku koskaan sellanen olo etten osaa mitään ja etten oo tarpeeks hyvä. Etten kuulu mihinkään ja ettei mikään oo niiku mun juttu. Olo etten mä kelpaa. En oo hirveesti ajatellut asiaa, koska osaan iteki sanoa itelleni, että noi on ihan typeriä ajatuksia, mutta niin ne ajatukset vaan nousee pintaan ja saa olon kamalaksi. Toi on kai jotain, mikä mulla on aina ollu ongelmana. 
Onko mulla aina ollu ongelmia itsetunnon kanssa? En tiiä, oon saanu tässä vuoden aikana kuulla kuinka mun käsitys itestäni on ihan päin honkia. Just nyt sitä on vaikea uskoa, enkä usko. Mutta ehkä joskus. Sitten ku oikeesti musta tuntuu siltä. Katsotaan.

Koulu loppuu, ehkä pitäs lopettaa pohdiskelut.