sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Juosten kohti huomista

Hei kaikki! (tästähän tulee jo melkein päiväkirjamerkintä)

Totesin että juokseminen on aivan ihanaa. Sinänsä hassua koska mun peruslauseita on aina ollu "ja minähän en juokse!" olen siis aika tyytyväinen tähän uusinpaan löytööni. Kävi tuolla mäen päällä ja kotiin tullessa juoksin nii lujaa ku pääsin heti ku vaan oli mahdollisuus. Osaan sentään juosta sen mäen alas kaatumatta perseelleni ;). Olisin voinut juosta koko matkan kotiin asti niin lujaa kun jaloista vain pääsee, mutta jonkin ajan päästä totesin että ei ole ehkä sellainen ihan paras idea... Kuitenkin kengät ei ole ihan tarkoitettu juoksemiseen, vaikka niissä tuli kovin keveä fiilis. Tuntu että juoksee nopeammin kuin koskaan ennen vaikka se tuskin on lähelläkään minkäänlaista totuutta. Kevyt fiilis kuitenkin ja se tässä olikin pääasia. Toinen syy miksi en juossut koko matkaa kotiin oli, että en saanut enää henkeä ja kylkeen koski :D. Se siitä mun kunnosta sen vain sanon. Jos alkaisin ihan kunnolla liikkumaan kesällä ja juoksisin usein, niin voisi ehkä vähän pitempiä matkoja jaksaa juostakin. Se voisi olla todella mukavaa. Juoksisin aina kouluun. Tosin juokseminen laukun kanssa ei ole ollenkaan mukavaa. Sama koskee myös reppuja :(, joten ei olisi kovin kiva juosta kouluunkaan. Tällä hetkellä tuntuu että eksyin aiheesta... Mutta ei se mitään. Pointti oli että juokseminen on ihanaa. Jotenkin vapaa fiilis tulee. Voisin juosta pakoon koko maailmaa; juosta ja juosta ja juosta kunnes kuolee... Voisi olla ihan siisti juttu. ;)

Tänään on ollu todella mukava päivä. On ollut aurinkoista ja lämmintä ja ennen kaikkea loma. Kovin mukava tunne kun ei tarvitse oikeasti tehdä mitään. Ei sitten yhtään mitään ja sen taki kaiken tekeminen tuntui mukavalta. Tosin en vieläkään saanut laitettua puhtaita vaatteita tuosta tuolilta kaappiin :/ Se pitäisi todellakin jo tehdä... Mutta sen sijaan olen lukenut koko päivän.
Mentiin perheen kanssa rannalle. (Ja minähän se vannoin taas kerran että en menisi koko kesänä rannalle ja että en ruskettuisi yhtään. Ehkä se haave pitää taas unohtaa jo hyvissä ajoin). Ja siellä rannalla... arvatkaas mitä tein *rumpujen pärinää*, minä luin! Joo kyllähän kävin vähän lilluttelemassa jalkoja vedessä ja sellaista mutta periaatteessa luin koko retken ajan sateenvarjon alla kirjaa. Nautin kovasti ^^. Oli myös kiinnostavaa katsoa pitkälle järven toiselle rannalle, missä on puuta ja todella rauhallista ja samalla takaa kuuluu kamala meteli kun ihmisillä on hauskaa. Se loi sellaisen oman tunnelmansa ja samalla vaivutti jonkinlaiseen hassuun fiilikseen. Tavallaan sulautui siihen tunnelmaan eikä oikein ajatellut mitään. Se oli siisti fiilis...
Enivei rannalta sitten oli tarkoitus mennä syömään ja koska Rolls oli kiinni (tottakai) niin mentiin kunnon ravintolaan (siihen turkkilaiseen siinä vieressä) ja mie söin miekkakalaa *ylpeä äänensävy*... Se oli tosin hieman kuivaa, mutta ihan hyvää :). Oli tosi mukavaa kun isi kustansi, koska äiti täyttää tänään (*lunttaa kalenterista*)47v! JOssain vaiheessa päivää se kerrottiin minullekin ja olin ihan sillee "ai täyttääkö äiti...? Onnea vaan..." Olen siis niin perillä siitä milloin perheessäni vietetään syntymäpäiviä! Noh äidille tottakai annoin lahjaksi ilmaisen pyykin ripustamisen... Eli siis ripustin sen puolesta pyykit :). Olen niin kovin antelias ja kaikkea.

Huomenna on sitten työpäivä... Alkaa rippileiri ja meillä on aika pirun vaikea ryhmä. Miten keksiä leikkejä joihin kaikki voi osallistua, jos yksi ei näe, toinen ei kuule ja kolmas ei liiku... Siinä meille isosille pieni pähkinä purtavaksi. Jotenkin tuntuu vähän voimattomalta kun en ole onnistunut vielä kehittämään leikkiä, joka sopisi kaikille hyvin. Ehkä sellaista leikkiä vain ei ole olemassakaan. Pitää sitten vain keksiä leikkejä joihin suurin osa voi osallistua ja katsoa että jokainen voi osaalistua ainakin osaan leikeistä. Miksi ihmeessä edes meidän ryhmään on tullut niin paljon ongelmia... Pelottavaa etten sanoisi. Tosin ne on hakenu sille leirille ja niin olen minäkin, huomenna nähdään kadunko sitä päätöstä. Tosin toivon että kaikki menee hyvin ja että ei tule liikaa ongelmia niiden kanssa. Jotenkin tuntuu etten ehkä osaa suhtautua asiaan niin kuin pitäisi... Pelottaa että sanon jotain pahasti tai sopimatonta. Tunnetusti en kamalasti ajatele ennen kuin puhun. Ja sama että on vaikeaa pitää ryhmä koossa, kun on erilaisia ihmisiä, enkä itse ole kamalan sosiaalinen... Tupee aika pirun vaikea leiri ja kuten meille pappi jo totesi: "me tullaan oppimaan enemmän tästä leiristä, kuin nuo riparilaiset". That is so true(:

Voisin varmaan kirjoittaa koko yön eri aiheista ja pohtia vaikka mitä... Siinä juostessa tuli paljon kovin filosofisia ajatuksia mieleen. Mutta luulen että olisi parasta mennä nukkumaan. Huomenna kuitenkin tulee olemaan rankka päivä. Ensin riparia 10:00-16:30 ja sitten Nannan kanssa Omenaan ostoksille. Sillä on kuulemma jotain mitä pitää ostaa leiriä varten... Lupauduin lähtemään mukaan ja toivottavasti en ole sopinut kenenkään muun kanssa mitään...

Aivan hyvää yötä siis kaikille, Cello laskee jousensa ja kömpii sänkyyn (että oli muuten huono haha O.o )

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Koeviikko on ohi!

Päivää vaan.
Tuota ööh en ole aika pitkään aikaan kirjoittanut tänne mitään... Ja vähän aikaa myös aika harvakseltaan päivitelly kaikkea. Ei vain ole oikein ollut kírjoitusfiilis. Ainahan sitä voi jotain kirjoittaa ja koska en vaadi itseltäni mitään kamalan fiksua sanottavaa tänne niin eihän sen pitäii olla ongelma vai mitä? Joka ptapauksessa en ole päivittänyt... Jännä juttu, ainakin melkein. Mutta nyt ajattelin kirjoitella jotain ihmisten, varsinkin Katjun ja Kessun mieliksi;).

Siis tänäänhän oli tämän lukuvuoden viimeinen koe; ainakin minulla oli. Huomenna on viel yksi koepäivä, joka tarkoittaa että se on VAPAAPÄIVÄ. Olin silleen JESS kunnen katsoin kalenteriini ja pystyin kuulemaan kuinka se sanoi "ähäkutti ei olekaan vapaata!" Huomenna on siis city-rippikoulun tapaaminen varmaankin Eskissä, en ole siitä aivan varma, mutta osoite taisi olla Kirkkokatu 2... Sehän on Eskin osoite eikö olekin?
Ja huomenna olisi ollut tarkoitus myös mennä Kessun kanssa pilatekseen, mutta ei taideta mennä kun ei oikein osata mennä sinne :p. Tai siis ilmoittautuminen tuottaa pieniä hankaluuksia... Jokatapauksessa näyttää siltä, että se hanke siirtyy tulevaisuuteen ja mennäänkin joku kaunis päivä pelaamaan sulkapalloa, saas nähä kariutuuko sekin hanke, toivottavasti ei.

Pitäisi tällä viikolla tehdä paljon muutakin kivaa :D. Lähden tuossa 15:16 matkaamaan bussipysäkille ja sieltä matkustelen bussilla Suvelan kappelille (miksi musta tuntuu että asun kappeleilla???) toiseen (vai pitäsikö sanoa ensimmäiseen?) riparitapaamiseen, joka on Velskolan kartanon leirin kanssa... Oh jei päästään näkemään Sanni ja ne kaikki ihanat musupalleroiset ^^. Olen niin innoissani (melkein ainakin...), pääsenhän viettämään sne porukan kanssa ihanan viikon siellä korvessa... Ja sitten ketuttaa omalla tavallaan kun en pääse ropeconiin... Mutta taidan ehkä melkein mielelläni jättää menemättä :). Eipähän tartte kokoajan kurkkia olkansa ylitse.
Mutta siis se Velskolan tapaaminen... Ja sitten pitää saada tehtyä tuo nolife storytellingissä oleva tarina valmiiksi ja palauttaa se opettajalle, vaikka mokoma onkin kamalasti myöhässä :/. Toivottavasti pääsen kurssin läpi...
Ja sitten pitää saada leikattua hieman The Accidentistin keikalla otettua videota, jotta voin lähettää sen eteenpäin julkaistavaksi... Ja kyllä tunnen yhä että sitä on pakko muokata ;).
Ja onkos vielä muuta tekemistä...? Aivan pitää viedä opolle mun YO-kokeen ilmoittautumislomake... olisin vienyt jo tänään, mutta selvästi en osaa vielä kirjoittaa puhelinnumeroani oiken perkele! Joten tarvitsen uuden lomakkeen ja pitää muutenkin puhua opon kanssa mun tulevista valinnoista jne.

Kyllä kaikki tuo tulee saada tehtyä tässä viikon aikana... Ja mieluiten kaikki ennen perjantaita... Perjantaina lähdetään sitten kaislikkoon moikkaamaan Tiitua ja toivottavasti tulee mahdollisimman paljon porukkaa paikalle :). Ja perjantaina saadaan kokeet takaisin JES! Ainakin melkein :p en ole ihan varma haluanko saada noita kokeita takaisin kun en yhtään luota siihen, että meni edes siedettävän hyvin muutama koe... Tai kaikki kokeet mitäs sitä turhia kieltämään.

Muuten tuo twilight... Galleriayhteisössä on pyörinyt tälläinen linkki, joka on siis jonkun fanin tekemä traileri tuosta Uusikuusta, jota luin niin innolla ja josta en erityisemmin pitänyt... Liian syvälle omaan elämään iski, että olisin voinut pitää :D. Mutta pirun hieno silleen videona... Aika taitava on tekijä ollut täytyy myöntää ^^

Mutta nyt voisin hieman lueskella Conania ja kattoo jos saisin, vaikka sitä tarinaa jatkettua jossain vaiheessa... En ole vielä oikein tajunnut miten tämä videokameraohjelma toimii niin en saa tuota leikeltyä, sorry vain :). Sitä saa odotella vielä hetkisen.
Näkemiin siis ja mukavaa (sateista) kesää kaikille ^^

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Suoraan sydämestä

Vain kerran,
suoraan sydämestä.
Mieti hetki mikä on tärkeää,
mitä todella haluat.
Vain kerran elämässä;
suoraan sydämestä.

Anna sen olla.
Älä koskaan epäröi.
Vain kerran elämässä.
Onnelliset loput eivät ole minua varten.
Aurinko laskee;
sammuu tunne.

Pitkään mietin.
Pitkään sydäntäni tutkin.
Huomasin sen taas ehjäksi,
pahat muistot karkoittaneeksi.
Ei ollut tilaa murheelle;
ei tilaa kyynelille.

Anna olla.
Koskaan älä epäröi.
Vain kerran elämässä…
Onnelliset loput eivät ole minua varten?
Aurinko laskee;
kuvittelen sut vierellein.

Elämä kulkee eteenpäin;
ei jätä aikaa, ei paikkaa.
Elämä haavoittaa, aika korjaa.
Miksi en odottanut?
Miksi en malttanut?
Jos oisin varonut…

Anna olla, unohda,
koskaan älä kaipaa.
”Tehty mikä tehty”.
Onnelliset loput eivät ole minua varten.
Ehkä aurinko nousee,
alkaa uusi päivä.
Ja taas unohdan odottaa.

Ja elämä jatkaa kulkuaan.

-------------------------------------------------

Ajatelkaa lauluna... Pahoittelen jos ei iske mutta tää on toinen joka sitten kuvaa kivasti mun tunteita tänään. Pitää omalla tavallaan kiittää että mulla on sellainen fiilis että saan kirjoitettua kaikenlaista... Omalla tavallaan se on hyvä että saan tekstiä aikaan, toisaalta mielummin tilanne olisi sama kuin sanotaan viikko sitten. Kun kaikki oli vielä hyvin. Ainakin niin luulin.

Poem

Löytää, kadottaa
ei ajattele kertaakaan
Kaikki aina samaa rataa.
Pala täydellisyyttä,
laulu surullinen.
Kuinka muuttaa ajan suuntaa,
kulkua kohtalon?
Tuomittu toimimaan kaavan mukaan,
tuomittu toistamaan samat virheet,
yhä uudestaan ja uudestaan.

Kerrankin sydän laulaa.
Se laulaa kovempaa kuin pitkään aikaan:
"This one is for you
for you only for you
just give in to it
never think again"

Samaa vanhaa kaavaa;
miksen koskaan opi?
Koskaan katso eteeni,
ajattele ennen sydäntä.
Johtaako sydän harhaan
vai olenko väärässä paikassa väärään aikaan?
Kärsimätön odottamaan?

---------------------------------------------------------

Tätä päivää tuo kuvaa hyvin. Joten se on täällä eikä tuolla toisessa.

perjantai 15. toukokuuta 2009

Hylätty olo

Noni kerrankin tämän blogin otsikko pääsee oikeuksiinsa. Päivä kääntyi suoraan sanottuna paskaksi heti koulusta pääsyn jälkeen. En ehtinyt bussiin ja vaikka kotona vietetyt ensimmäiset tunnit oli mukavia, oli tietokoneelle meno huono idea. Nyt on vain sellainen hylätty tunne siltä ajalta ja yksinkertaisesti pelkään mitä tulee tapahtumaan seuraavaksi. Ja tietenkin juuri koeviikon kynnyksellä. MIKSI KAIKKI TAPAHTUU AINA KOEVIIKOLLA MIKSI VOI PERKELE!?!?! Se vaan ei ole reilua. Lujiksessa sitten en ehtinyt saada kuin kengännauhat auki ja jo helvetti alkaa uudelleen. Herra Perkeleen Teinonen päättää näyttää kaunista naamaansa ja minä olen ulkona ennen kuin kukaan ehti edes tajuta sitä. Ihana lopetus lujiskaudelle sen vain sanon. Itku kurkussa sitten pakenin jonnekin piiloon ja itkin silmät päästäni. Tuntu että kaikki paska oli kaatunu niskaan samalla kertaa ja vitutti aivan sairaasti. Ihan ku päivä ei muutenkin olis ollu paska vaan sen piti tulla oman osansa siihen lisäämään. Miksi juuri tänään? Miksi kaikki tapahtuu tän saman päivän aikana? Kertokaa mulle? Noh joka tapauksessa lujis ei enää maistunut ja kun Kessukin sieltä lähti ja Pauli vaan jatkoi mun piinaamista perkele tekstareilla niin lähdin kotiin.

Täällä nyt sitten valitan ja itken. On kokoajan sellainen olo että en saa henkeä ja kun kävelin ulkona en saanut käytännössä ollenkaan ilmaa. Kurkku melkein turposi umpeen. En yhtään tajua miksi niin tapahtui mutta ei ollut kovin kiva tunne. Ja kaiken lisäksi yksi Pp:n viesti vielä pahensi fiilistä entisestään ja tottakai en saa asiaa nyt selvitettyä koska a) en kehtaa soittaa b) en pysty puhumaan (Anni soitti tossa äsken ja aloin heti itkemään) c) haluan että hän ottaa itse yhteyttä. On vaan niin jätetty olo nyt vielä kaiken sen paskan lisäksi. Ihana ilta voi kiitos kaikille osallistujille. Erityisesti pojille!

Toivottavasti saan asian tänään selvitettyä. Mielummin kaikki tapahtuu tänään, kuin vaikka huomenna tai myöhemmin. Tänään kuitenki jo valmiiksi paska ja pelokas olo, ei yksi totuus lisää voi niin kamalasti enää tilannetta pahentaa.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Eemeli

Sain juuri kuvia Eemelistä ja ajattelin hieman lisäillä niitä tänne. Kuvat on otettu Kessun kameralla ja meidän takapihalla ja ne räpsässy olen minä tai Kessu en osaa erotella kuka minkäkin on ottanut...






Hieman heilahtanut kuva, mutta jotenkin pentumainen ^-^




Siinä näkyy myös kessun polvi ja käsi :)


Ja tässä viimeinen. On Eemelillä sitten söpö kieli <3.

Koiran rotu on Keeshond ja sen nimi on Eemeli. Miedän pikku jätkä on nyt jotain 4kk ja syntynyt siis mistaakseni 4.1.09. Voisin käydä tarkistamassa, mutta en jaksa. Ja jos vielä keksii siitä kysymyksiä niin vastailen ;).

Mielialoja ja tehtäviä

Hei kaikki! Jotenkin tuli taas hemmetin hyvä olo kun sai kirjoitettua pahan olon omalla tavallaan pois ja sitten kun kuunteli vielä mahtavaa amispoppia tai mitä se sitten onkaan (tässä)niin pääsi oikein tanssimaan ja tuli sellanen kuplivan ilon fiilis. Harvemmin tulee sellasta oloa... Yleensä vain jotain kivaa fikkiä lukiessa. Noh mutta ny tuli ja oli oikein mukava piristys tässä koulun lopulla kun muutenkin aina säännöllisin väliajoin vähän masentaa.

Olen siis kuunnellut koko päivän Ari Koivusta ja nyt juri tuossa äsken totesin että se on sellasta neutraalia musiikkia... Ainakin ne biisit mitä olen itse nyt kuunnellut tuosta ensimmäiseltä albumista. Ei varsinaisesti vedä mielialaa alan, mutta ei myöskään saa sellasta reaktiota aikaan ku tuo Low... Aika jännä sinänsä koska yleensä ei kamalasti sellaiseen musiikkiin törmää... Toisaalta (se on päivän sana)taas oon kuunnellu Koivusta jo muutamna päivän putkeen joten ehkä se jo siksi kuulostaa neutraalilta. Nyt se kyllä vähän masensi kun putosi takaisin maanpinnalle sieltä pilvistä. Olisi ollut kiva siellä leijua kun kerta sinne kerran pääsi ja tänään ei enää mitään kivaa tule varmaan tapahtumaan, sitä toisaalta ei vielä tiedä, mutta on todennäköistä että ei tapahdu mitään kivaa enää.

Ja siis juu nyt pitäisi tänä iltana saada vielä seuraavat asiat tehtyä:
- Matematiikan läksyt a.k.a. 3 tehtävää
- Yhteiskuntaopin läksyt a.k.a. vähän enemmän tehtäviä eli 5 tehtävää (ja huomenna tulee palauttaa portfolion seuraava osa, joka on VALMIIIS)
- Enkun läksyt eli kappaleen luku, kääntäminen ja lisäksi kolme tehtävää
Kaiken tuon lisäksi on saatava tämän viikon aikana valmiiksi:
- Yhteiskuntaopin portfolio a.k.a. 4 esseetä ja itsearviointi. Tosin 3 essee kokonaan korjaamista vaille valmis ja 2 muuta esseetä puolivalmiita...
- Pitää lukea Macbeth-näytelmä, jotta siitä voi sitten kirjoittaa jonkun jutun kai kokeessa?

Siinä siis hieman tekemistä tälle viikolle ja sitten ensi viikolla alkaakin jo koeviikko. Joku voisi varmaan valaista milloin se silloin alkaa? Mutta se alkaa kumminkin ja se uusi järjestelmä on ihan hanurista niinkuin jo kaikki ihanat ystäväni ovat valittaneet. Eihän siinä ehdi hyödyntää pohjatunnin opetuksia jos pohjatunnilta joutuu suorana kokeeseen ilman, että ehtii lukemaan ollenkaan... Ei siinä vain ole järkeä... Tosin milloin koulussa olisi ollut järkeä: ei koskaan!

Tänään muuten on tullut käveltyä paljon! Askelmittarin mukaan 16976 askelta ja olen suhteellisen ylpeä itsestäni. 10000 raja rikkoontui jo ennen kahta päivällä ja silloin jo olisi ollut hyvä lopettaa :D. Mutta siis jotain hyvää siinä liikuntapäivässäkin :D...

Nyt mie haluaisin niin menä nukkumaan, mutta taidan hieman tehdä noita matikan tehtäviä. Ne ovat kuitenkin listalla kaikkein tärkein juttu huomiseksi :). Joten häippäisen täältä kirjoittelemasta ja uppoudun matematiikan ihmeelliseen maailmaan (tai luovutan ja menen suihkun kautta tutimaan). Eniveis HYVÄÄ YÖTÄ KAIKKI <3

sunnuntai 10. toukokuuta 2009

Hyvää äitienpäivää!



Meillä on tänään suklaakakkua äitienpäivän kunniaksi!

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille... Näin niin kuin yleisesti :D. On ihan sairaaaan hieno ilma ulkona. Just sellanen sää ku pitääkin olla. Kumpa joka päivä olis tollanen sää. Tosin voisi tuulla hieman vähemmän jos vain mahdollista. Ei menis hiukset sekaisin *iik*. Mutta siis äitien päivä <3.

Ja lyhyt merkintä siksi että tämä *paljon kiroilua ja haukkumista* blogi teki tepposet ja poisti suurimman osan kaikesta tekstistä kun se ei tyksinyt minu kuvasta O.o. Menee vaan joskus hermot tämän kanssa. Mutta tageista voi katsoa mitä kaikkea tässä olisi voinut lukea...

lauantai 9. toukokuuta 2009

Sairasta ja tylsää

Nyt on niin tylsää että ei mitään rajaa. Tosin voisi sitä olla tylsempääkin, koska nyt on sentään tekemistä ja huvittaisi tehdä kaikenlaista, kuten lukea kolmea eri kirjaa ja kirjoittaa tänne blogia ja kirjoittaa tarina ja runoja ja selata netissä ja pelata vapaakenttää ja lähteä ylos kävelemään (tosin nyt kun aurinko on laskenut niin ei enää niin paljon ulos huvita lähteä). Mutta siis tekemistä löytyisi, mutta ei oikein jaksaisi mihinkään ryhtyä. Ja äsken ahdistikin jonkin verran ja siksi ei taas saanut mitään tehtyä... Tosin pääsin vapaakentän läpi 8 kertaa putkeen ja se on aika hyvä saavutus miulta. Nyt alkaa muuten tuntumaan siltä, että en vain osaa kirjoittaa oikein. Kaikki sanat väärin kirjoitan koko ajan. Sitä vaan kukaan ei ehkä huomaa kun suurimman osan virheistä aina tuossa kirjoittamisen edetessä korjaan. Mutta niitä virheitä on paljon ja se alkaa pikkuhiljaa tympimään... Että sellaista.

Nyt kun on valitukset valitettu niin voin tilittää hieman lisää. Tekee nimittäin mieli tehdä joku todella raaka runo. Sellainen erittäin sairas ja niinku seko. Sellainen, että ihmiset katsoisi, että onko mulla päässä vikaa tai jotain... On nyt ihan sellainen fiilis... Sellainen sairas fiilis. Pelottavaa... En nyt vain oikein keksi, että mitä oikein kirjoittaisi. Melkein mistä tahansa saa sairasta jos yrittää, mutta sitten se, että se ei olisi liian selvää tai liian päätöntä... Siinä vasta pulma (ollako vai eikö olla, kysyn), joka pitäisi kivasti ratkaista. Tosin kirjoitin tuossa eilen illalla kovin myöhään runon. Otin kavereiden vinkistä vaarin ja kirjoitin sen kännykkään, kun ei ollut paperia pahemmin mukana. Tosin sitä en tänne julkaisen, saatan sen tuonne toiseen julkaista jos siltä tuntuu.

Mutta se sairas runo... Kellään ehdotuksia mistä se voisi kertoa? Pitää varmaan itse keksiä jotain. Tosin kun tässä kirjoittelen ajatuksia ylös, niin se halu kirjoittaa jotain sairasta tavallaan lähti pois... Enää ei tee kamalasti mieli kirjoittaa yhtään mitään runoa. Ei yhtään mitään sillein. Aika jännä juttu tuollainen. Mutta nyt ei oikein keksi mitään fiksua sanottavaa enää... Voisin alkaa taas kirjoittamaan yhteiskuntaopin portfoliota. Senkin kanssa tulee kohta kiire jos en pidä varaani. Ja totesin muuten, että olen kyllä yksi itsepäinen tyyppi. En pääse ennakkoluuloistani sitten millään eroon. Jotain kerran päättänyt ja siitä pidän kiinni, vaikka mikä olisi. Joskus se on älyttömän typerää, joskus tajuan että se on typerää ja lopetan, joskus en... Selvää eiköstä? Noh asia liittyy ihmisten käytökseen. Tajusin, että pelkään kovin ihmisten käytöksiä, joskus kun ne käyttäytyy erilailla tai kylmästi... Tulee turvaton olo ja sitten ei osaa enää suhtautua mihinkään oikein... Pitää opetella hankkimaan jostain itseluottamusta ottaakseni asian esille ihan henkilökohtaisestikin...

Kyllä, mutta siis minun piti lähteä, aivan... Eli heihei see ya ja sitä rataa!

torstai 7. toukokuuta 2009

Näitä aamuja kun olen Einstein

PIIP PIIP PIIP PiiP! Nonin arvatkaapa kuka ei saanut yöllä taas kovin nopeasti unta (se oli varsin ärsyttävää), kuka heräsi oikein onnellisesti tunnin liian aikaisin ja sai lekotella vuoteessa sen tunnin puoliunessa ja kuka sai kyydin kouluun. Noh ei tarvitse arvata, sehän olen minä! Juuh siis aamu meni varsin mukavasti (nytkin on aamu myönnetään, mutta tossa aikaisemmin aamulla. Sain syötyä kotona ja olin ulkona pihalla koiran kanssa ja sain isiltä kyydin kouluun.
Mutta nyt tulee se osa päivää, mikä (jo nyt) ketuttaa... Eli autossa tajusin että ei ole matikan vihkoa mukana... Ja en ole kyllä tehnyt edes läksyjä vielä. Noh okei voin tehdä ne irtopaperille se ei ole ollenkaan ongelma. Sitten pääse iloisesti kouluun ja istuudun tähän koneelle onnellisena, että "jee koneelle". Otan laukkuni esiin ja tajuan että olen ottanut enkun kirjat mukaan äikän kirjojen sijaan! Voi jei noh ei sekään ole niin kamalaa Katjalla varmasti on mukana oikeat kirjat, se ei kaada maailmaa (huomatkaa positiivinen ajattelu). Noh kaikki varmasti on tietoisia siitä että olen jo pitkäänn tehnyt äidinkielen aikajanaa ja sain sen viimein eilen illalla valmiiksi. Olen todella ylpeä itsestäni kun kerta sen sain aika kunnialla tehtyä... Mutta siis koska jo nyt huomasin olleeni kovin hajamielinen aamulla... ajattelin että ei perhana onkohan mulla mukana se muistitikku, jolla se aikajana on??? Puoli paniikissa kaivoin penaalin esille (siellä säilytän muistitikkuani) ja en tottakai löytänyt sitä samperin tikkua sieltä! Nyt jo alkoi pikkuhiljaa ketuttaa, koska tänään pitäisi saada se palautettua että toinen ryhmä voi arvioida sen... Ei hemmetti siis...

Arvatkaapa kuka on nero? MINÄ OLEN! Voin soittaa kotiin ja pyytää jotakuta lähettämään sen pp-esityksen sähköpostitse tänne koululle. Olen niin ylpeä itsestäni ja miksi en keksinyt tuota aiemmin??? Miksi miksi oi miksi :D? Nyt jos äiti vielä vastaa puhelimeen niin hienoa...
JA jos se tikku vielä löytyis sieltä kotoa...
Wohoo äiti löysi sen tikun ja lähetti minulle sne aikajanan. Mahtavaa!

Juu aivan eli yksi, ja se tärkein ongelma hoidettu onnistuneesti. Mut ajatelkaa nyt kun unohtaa ottaa matikan vihkon mukaan ja ottaa enkun kirjat äikän kirjojen sijaan, ei ole tehnyt läksyjä ja ei edes tiedä läksyjä kun ei ole mukana sitä vihkoa missä ne lukee... Hyvin menee olen aika tyytyväinen, että ei ole sattunut mitään pahempaa. Nyt jos vain kaikki menee muuten hyvin niin hienoa...

Kun tulin tänne, minulla oli muutakin asiaa olen siitä aika varma... (Nyt kyllä alkaa tympimään tuo minä-sana joten jos sopii niin vaihdan sen vähän vapaamuotoisemmaksa ;)) Mutta nyt ei sitten yhtään muista pitikö sitä' sanoa jotain muutakin. Mutta ei se mitään... Aina voi sitten tulla takaisin kertomaan jos on jotain kiinnostavaa tapahtunut. Nyt pitäisi alkaa tekemään niitä läksyjä ja sellaista. Voisin soittaa Katjalle ja kysäistä mitä matikasta tuli läksyksi.

Eli tälläistä tällä kertaa ja heippodei hyvää päivää vaan kaikille!

tiistai 5. toukokuuta 2009

Pitkästä aikaa

Nonin (aloitankohan nämä blogit aina tuolla sanalla? Ei voi tietää) pitkästä aikaa kirjoittamassa tänne. Se kone meni tosiaan rikki ja korjaukseen ja ei ole mitään hajua milloin se tulee takaisin. Olisi jo kiva saada se takaisin, koska en saa mitään kouluhommia tehtyä ilman omaa konetta, kun koululla ei oikeen jaksaisi olla koko ajan... Mutta kai tämä nyt täytyy kestää kunnialla kuten kaikki muutkin varmasti tekevät. (Enkä ainakaan maininnut että olisin addikti ja kaipaisin tapaani olla koneella ja mesessä 24/7).

Katja tuossa vastapäätä (ollaan Nestorissa koneella) haluaa mennä pelaamaan mun kanssa GH:ta ja siksi pitäisi tämä saada valmiiksi mahdollisimman nopeasti... Kessu taas valittaa, että tuijotan tätä näppäimistöä liian intenssiivisesti. Kiitos siitäkin, mutta niin se menee jos haluaa kirjoittaa ;). Nyt ei oikeastaan ole edes mitään sanottavaa... Voisin lisää tähän runon jonka kirjoitin tuopssa koulussa... Katja melkein jaksoi lukea sen ja päätyi siihen, että ensimmäinen sana on "katso". Kiintoisaa eikö?

Tuosta runosta tulikin mieleeni että nyt minulla on 2 blogia. Toinen on nolife storytelling ja sinne lisäilen tarinoita ja runoja ja vastaavanlaisia niin pysyy niissäkin perillä helpommin. Ja siis en nyt lisää tuota runoa tänne (vaikka mieli tekisi), koska lisään sen sinne ja Katja ei kestä jos en nyt lopeta... Vaikak ei se tuolla valitakkaan nyt.

Eli siis kiitos oli kiva taas päästä tänne kirjoittamaan! Pitäkää kaikki hauskaa koneella *kyynel* ja kommentoikaa... Sitä varten se tili teilläkin täällä on ;). Ja jos ei ole niin tehkää ihmeessä...!
Cello poistuu estraadilta...