kohti omaani.
Älä päästä irti
älä päästä irti.
Vedä minut lähellesi,
suojaa minua käsilläsi.
Älä päästä irti
älä irrota
Älä mene pois
älä mene pois
pidä lähelläsi
pidä vierelläsi
Yhteys katkeaa
älä anna sen hajota
Älä päästä irti
älä irrota
Jotain kestävää
pala täydellisyyttä
jotain haurasta
Anna tunteen viedä,
anna sen viedä
Älä mene pois
älä mene pois
pidä minut lähelläsi
pidä vierelläsi
Unimaailman anna hälvetä
pidä minua kädestä
Pidä minua lähelläsi
pidä vieressäsi
Kuiskaa korvaani:
olet kanssani
("Say the words I wanna hear
all over again")
Juu eli heräsin tuossa tunti sitten (kello on nyt 4) ja en oikeastaan ehkä edes ollut nukkunut. Koin pakottavan tarpeen kirjoittaa tuon tuossa yläpuolella. Osa siitä oli suoraan unestani osa vain fiilistä. Sitä sitten en kauheasti osaa eritellä mikä on mistäkin tullut. Kuitenkin tuollaista tekstiä tähän aikaan yöstä. Nyt ei väsytä ollenkaan ja voisin tietysti aina tehdä jotain kehittävää, kuten läksyjä. Tosin tekee mieli kirjoittaa, tai lähteä ulos. Vielä on aivan pimeää, mutta voisi odottaa siihe että aurinko alkaa nousta jä lähteä kävelylle. Kulkea jonnekin syrjäiseen paikkaan istumaan ja katsomaan kun aurinko nousee. Voisi ottaa päiväkirjan mukaan ja kirjoittaa runoja ja fiilistelyjä. Jotain tuollaista tekisi mieleni nyt tehdä. Todellisuus on taas aivan toinen. Ulkona ol kylmä ja tuulee ja aurinko nousee hitaasti. Minulla on nälkä (yllätys kun menin bälkäisenä nukkumaan) ja kurkkua kuivaa. Ei ollenkaan ole hyvä lähteä siis ulos. Myös ihmiset täällä kotona saattaisivat ihmetellä minne oikein karkaan aamuyöstä. Joten ajatus on vielä tähän aikaan vuodetasta huono idea ja saa jäädä vain ajatukseksi.
Nyt voisi kuitenkin yrittää tehädä matematiikkaa. En usko että siitä tulee mitään mutta kokeilen silti. Voisi myös hakea jotain ruokaa, mutta muistaakseni meillä ei jääkaapissa ole mitään syötävää... Elämä on joskus reilua. Ja nyt sitä matematiikkaa...
Hyvää yötä vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti