Lahjoja ja luovuutta

Tänään on ollut jotenkin erityisen raskasta jo heti aluksi; eikä päivä ole edes alkanut vielä. Kello on vasta varttia yli 10 ja heräsin itse joskus kahdeksalta. Mietin herättyäni, mitä antaisin ystävälle syntymäpäivälahjaksi, enkä oikein keksinyt mitään. En näe kamalasti ideaa kaupasta ostetuissa lahjoissa jos niillä ei ole eritystä yhteyttä lahjan saajaan tai jotain todella tarpeellista, josta saaja voi oikeasti iloita. Sen lisäksi olen taas vaihteeksi rahapulassa ja veloissa, joten kunnollisen lahjan hankkimiseen ei oikein ole varaa.

Joten mietin miten ratkaista pulma, koska minusta tuntuu, että lahja tulee kuitenkin antaa. Mieleeni tuli erään ystäväni järjestämä lahja... Hän oli pyytänyt erästä "youtubejulkkista" tekemään minulle syntymäpäivävlogin. Pidin siitä visuaalisesti ja muutenkin pidin sitä kekseliäänä vaihtoehtona perinteisille lahjapaketeille ja "happy b-day" korteille. Olin oikein otettu, että joku tuntematon teki minulle oman videon vain koska minulla oli syntymäpäivä (ja koska ystäväni pyysi)... Se tuntui jotenkin hienolta.

Samalla mieleeni tuli muitakin vastaavanlaisia tapauksia, kun ystäväni ovat luoneet minulle jotain missä ovat hyviä. He piirsivät minulle kuvia, joita olin toivonut. Ne kuvat olivat omaperäisiä ja tullivat suoraan tekijälät. Niissä oli jotain henkilökohtaisempaa kuin valmiina ostetuissa lahjoissa. Nyt haluan itse tehdä jotain, joka tulee minulta eikä jostain Fazerin tehtaalta suklaan muodossa. Jotain henkilökohtaisempaa minulle ja päivänsankarille...

Ainoa (hah, on niitä kyllä enemmän) ongelmani nyt on se, että en saa mitään aikaan. Inspiraatio on hämärä ja en saa otetta siitä ajatuksesta, mikä pyörii kohteen ympärillä. Kuva on niin uusi ettei siitä saa paljoa irti. Kuinka kuvata toisen luonnetta kun siitä ei ole päässyt vielä kunnolla perille; kun ei ole viettänyt tarpeeksi aikaa toisen kanssa. Ja aika alkaa käydä vähiin. Perfektionistina en haluaisi antaa toiselle mitään keskeneräistä tai hätiköidysti tehtyä, mutta kun on joku muu kyseessä, on vaikea saada mitään todellista aikaan. Tarvitsisin hetkellisen inspiraation, jalansijan jolle astua, jotta saisin homman pyörimään. Ja sellaisen kohtaamiseen voi mennä kauankin.

Toinen ongelma on se että, vaikka olen jo jotain saanutkin aikaan, en katso sitä tarpeeksi hyväksi jollei se ole täydellinen. Ja täydellisyys on liikaa taidoilleni. Katson tekelettäni ja ajattelen, että tätä en näyttäisi edes kuolleelle saati ystävälle. Mikään ei ole tarpeeksi hyvä ystävälle... Ja siks paniikki iskee enemmän kuin lujaa.

Haluan ilmaista jotain, mitä en vielä osaa kuvailla. Homma ei siis etene sitten yhtään. Ja sitten kaiken lisäksi koulu tuo oman osansa soppaan ja olisi muutenkin paljon kirjoitettavaa ja palautuspäivä on kaikilla melkein sama... Kiire on pahin inspiraation tappaja. Ei todellakaan siis mikään toimi nyt. Tosin toivon, että tämä päivä itsessään antaa taas hieman ispiraatiota jatkaa työtä, jotain uutta, jotain erikoista. Sitä ei onneksi koskaan tiedä ja voi vain toivoa parasta.

Jaahas... Tuosta tuli taas sekava kasa mietteitä ja pohdintaa. En ole itsekkään ihan varma, mitä olen oikein pohtinut ja miten tuollaiseen lopputulokseen päässyt.

"Näytä mulle valosi

katso alas mun kasvoilleni

jälleen kerran nosta mut kuolleista

huoneen synkimmästä kolkasta

Vielä kerran anna mun ymmärtää

vielä on jotain elettävää"

^Päivän fiilis tuli siinä (noh ainakin näin aamun) ja tarkoitus olisi kohottaa sitä hieman enne kello kolmea jolloin pitää mennä sosialisoimaan tuonne mäen päälle. Hieman jännillyy kyllä tavata taas uusia ihmisiä jotka katsoo merkitsevästi kätellessä. se on aina yhtä pelottavaa. Tosin kaikkien uusien ihmisten tapaaminen on pelottavaa, mutta sellaista pitää kai kestää tässä maailmassa.

On aika hienoa kun päässä soi kolme laulua samaan aikaan/vuorotellen päässä. Olin oikeassa kun eilen sanoin että Highwat to neverland soisi vielä tänäänkin päässä. Se ei ole siis kamalan suuri yllätys. Siitä soi päässä tälläinen pätkä ja tähän voi todeta vain, että "kiitos":

"The world's just too big for me

Is there a way to see?

This is my way to be

Free To Dream, please believe

I need you to take my hand

Don't you understand?

I'm just a man finding my

Highway to Neverland"

Kohta osaan tuon kohdan ulkoa, joten siksi se osa soi päässä jos joku sitä ihmettelee.

Toinen kappale joka soi päässä on Nightwishin Feel for you ja siitä se aivan loppu:

This one is for you for you

Only for you

Just give in to it never think again

I feel for you

Viimeinen biisi on Dead emotions ja ihan vain sen takia, että siitä hain hieman inspiraatiota tässä aamun mittaan. Mutta etten rikkoisi kaavaa (lol) niin tästäkin voisi pätkän tänne laittaa:

Pain I guarantee

HELP! I cannot see

the fading humanity

Jotenkin erityisesti pidän tuosta kohdasta ja siksi siis se :).

Noniin tämä on venynyt nälkävuodeksi asti ja kiitän kovasti jos olet jaksanut lukea tännekin asti. Jos vain skippasit kaiken turhan tuolta välistä en tuomitse ja kiitän siitä, että sentään muistit käydä katomassa olenko jotain kirjoittanut ja olisiko edes lopussa mitään kiinnostavaa...

Eli Cello lähtee nyt syömään (NÄLKÄÄ!) ja suihkuun. Luovaa päivää kaikille.