perjantai 17. huhtikuuta 2009

Näitä aamuja kun aika ei riitä

No niin. Tässä on mennyt vähän aikaa (vain muutama päivä), kun viimeksi istuin koneen ääreen kirjoittaakseni tänne. On kovasti tehnyt mieli, mutta ei ole ollut varsinaisesti kirjoitusfiilis, tai ei ole ollut "aikaa" koulun ja mesen takia. Jotenkin kaikki aika valuu läksyihin ja koneella istumiseen. Täytyy oikein repiä aikaa jostain, jotta sitä saa annettua ihmisille, että voi viettää niiden kanssa aikaa IRL (in real life). Pitäisi ehkä vähän enemmän keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja tehdä läksyt enne kuin laittaa koneen päälle. Tosin... tulee aina niin tehdessäni sellainen fiilis että jää jostain paitsi kun ei vietä koko aikaa mesessä jutellen kavereiden kanssa. Että se aika, jonka viettää koulun parissa vie aikaa pois ystäviltä (no daa tottakai, mutta siltikin...). Kuitenkin pitäisi varmaan opetella tekemään läksyt nopeammassa tahdissa ilman, että joutuu jakamaan keskittymistään monelle taholle yht'aikaa.

Tänä aamuna heräsin... Noinhan sitä voisi aloittaa, mutta se kuulostaa jotenkin aika teennäiseltä ja tarinamaiselta. Ihan kuin kirjoittaisi jotain päiväkirjaa. Tosin blogi on vähän kuin päiväkirja, mutta olen kovin yrittänyt pitää tämän enimmäkseen ajatuksina ja tunteina päivän tapahtumista, eikä keskittää sitä painoa itse tapahtumille.

On tämä sitten vaikeaa aina välillä. Mietin tuossa autossa istuessa, mitä kirjoittaisin tänne (kun on kerta vain 20 minuuttia aikaa ja en ole pitkään aikaan kirjoittanut mitään). Ja ajattelin, että on todella vaikeaa muutenkin kirjoittaa koulun kaltaisessa ympäristössä, jossa ihmisiä on paljon ympärillä ja kaikki tuijottavat mitä toinen kirjoittaa. Tosin nyt huomaan, että koulu näyttää olevan kaikkein luovin ympäristö kaikelle mahdolliselle työlle. Sitä on varmaan oppinut, että koulussa tehdään töitä ja sen ohjaamana aina kouluun astuessa virittyy oppimaan uutta ja tekemään niitä töitä. Tosin sekin on vain asenteesta kiinni, koska eivät kaikki osaa työskennellä koulussa. Ja toisia vain ei kiinnosta ja sitten valitetaan kun mitään ei saa aikaan. Se on luultavasti siitä asenteesta kiinni.

Nyt sitten häiritsee suuresti, kun on niin paljon kirjoitettavaa, mutta aika alkaa loppu. Sormet vaan lentää näppäimistöllä ja pitää saada tässä 4 minuutissa mahdollisimman paljon aikaan. Ei edes kirjoitusvirheitä ehdi korjata. Sen teen sitten myöhemmin kun on aikaa. Mahdollisesti äidinkielen tunnilla tuossa 75 minuutin päästä.

On myös todella vaikeaa aluksi kirjoittaa, kun Kessu tuli tuohon taakse ja varmasti lukee, mitä kirjoitan. Jotenkin ajatukset lähtevät harhailemaan eikä enää pysy aiheessa samalla tavalla kuin yksin. Sillä tavalla ajatellen on koti paras paikka kirjoittaa...

Nyt tuli Katju ilmoittamaan, että luokkaan on mentävä kun ovi on auki (tunti ei ala vielä). Mutta Katjun sana on laki, joten menen sinne. Anteeksi jos joku lukee tämän jo nyt, kun en ole vielä korjannut kirjoitusvirheitä tai tagittanut. Se tulee tapahtumaan pian...

Nonin aika lopettaa hyvää päivänjatkoa vain!


EDIT// Nyt on kirjoitusvirheet korjattu ja toivottavasti kaikki on oikein.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti