Harhailua pimeässä.
Olet itseäsi etsimässä.
Näet itsessäsi vain kasvin kuihtuneen;
kaiken valon jo sammuneen.
Haluaisit jotain kestävää,
tunteita herättävää,
elämää elvyttävää.
Jonkun tarttumaan kädestä
Kutsumaan pois pimeästä.
Uskon alkuun uuteen,
erilaiseen tulevaisuuteen,
toiseen todellisuuteen.
Aivan eli tuon kirjoitin tuossa aamupäivän mittaan ja nyt totesin, että se voi kuulua aivan hyvin normaaliin lokeroon niin kuin kaikki ne muutkin. En viitsinyt tehdä niin henkilökohtaista ettei sitä voisi julkaista... Kuitenkin taisin jo antaa ihan hyvän lahjan, joten tämä on melkein kuin bonusta, mutta ei sitten kuitenkaan :D.
Cello kiittää ja aloittelee ensi viikon läksyjä... Niitä on ihan runsaansti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti