Day 2. Alku on aina mäkinen

Tämän hetkiset fiilikset koko tästä laihdutusjutusta on aika negatiivisia. Kiusaukset tuntuu ylisuurilta samalla ku tuntuu ettei jaksa ja että ei tämä koko homma ole sen arvoista... Tosin miulla käy aika usein juuri näin, että aloittaa jotain aivan innoissaan ja eritäin nopeasti koko homma alkaa jo maistua puulta. Mutta jos sitä vain jaksaa viedä eteenpäin niin kyllä se palkkio siellä lopussa seisoo ja kimaltaa kivasti :).

Eli siis tän päivän haasteet on enimmäkseen ollut ruoka ja se ruoanhimon säännöstely. Mietin todella pitkään (pikku päässäni) josko ottaisin sen Subin vai ei... Ja miein kaloreita ja vaihtoehtoja ja rahaa ja sellaista... Loppujen lopuksihan sitten päädyin ostattamaan Katjalla (mie kyl maksan takas) yhden PITKÄN pätkän subia, aka siis kokonaisen ja päätin, että enempää siis tänään en oikein syö. Ainakaan kunnon ruokaa. Mut ei se mitään, en haluiskaan syödä juuri nyt ja tuntuu mukavalta kun tietää, että ei tarvitse/saa syödä jos ei ole nälkä, joten se tavallaan poistaa jonkinlaista ahneutta ja sen seurauksena ahmimista :).

Toinen juuri nyt hieman ajankohtaisempi ongelma on laiskuus siinä mielessä, ettei huvittaisi suorittaa tämän päivän 12 minuuttia (kohteena vatsa, pakarat ja käsivarret) eikä myöskään jaksaisi lukea terveystietoa yhtään... Ei kovin tehokasta tää laiskuus ja sille pitäisi tehdä jotain... Onko kellään ehdotuksia kuinka satunnaisista laiskuudenpuuskista pääsee eroon? Se on kuitenkin miun suurimpia ongelmia kaikessa mitä teen.

Noh, muuten olen aika hyvin pystynyt pysymään tavoitteessani, oon ollu koko päivän jaloillani ja melkolailla käppäillyt ympäriinsä (oli jalat kovin kipeet kun päästiin preiskoon). En ole myöskään ostanut mitään typerää tai syönyt mitään mitä en varsinaisesti ole saanut. Tuo subi oli siinä mielessä hieman pakollinen etten olisi jaksanut siinä nälässä olla kunnes pitäs lähteä kotiin, joten paras vaihtoehto oli hankkia jotain syötävää... Olisin kuitenkin voinut ottaa vain puolikkaan kokonaisen sijaan. Mutta tehty mikä tehty ja ehkä tän alun voi ottaa hieman kevyemmin, enkä muutenkaan aio tuota liikaa valitella (ihan vähän vaan) ^^.

Katsahdin vähän, mitä tuo kiloklubi on mieltä miun syömisisäni ja sain kaksi palloa vihreiksi... Kiloklubin mukaan tilanne näyttää siis suunnilleen tältä: ja vaikka tuo meneekin jo vähän ylisyömiseks, niin olen myös liikkunut enemmän ku yleensä, joten lälläspöö :P

JA jos syön omenan tai pari niin saatan saada myös tuon "kasvikset" -pallon vihreälle ^^. Kuitupallo on miulla aina ollu vähän hakusessa, kun on niin raskasta syödä runsaskuituista ruokaa, mutta ei se mitään... Hyvä aloittaa nuista helpommista ;). Sillon olis ainakin pallot kunnossa, vaikka menee vähän lisää viel yli... Jos siis tekee jossain vaiheessa mieli vähän syödä iltapalaa (mitä tuskin tulee) niin voin vetästä omenan nassuun ja olla itsestäni melkolailla ylpeä (minä mokoma optimisti).

Juuh ja tähän loppuun haluun lisää kuvan, koska muuten tää merkintä olisi aivan liian tekstipitoinen... Joten tässä on miun joskus nappaaman (melkoisen sukka), mutta ihan pöpö kuva Rintintinistä. Jos joku ihmettelee tarkkuutta niin kirjahyllyssä on pimeetä ja salaman kanssa on vaikeeta, joten toi on tarkennettu sen oikeaan etukäpälään ;) Se on mun hirmuinen hirviöni (kattokaa noita kynsiä, jos näätte)!