Ny miusta tuntuu et haluisin paeta pelottavaa ja julmaa maailmaa johonkin maailman syrjäisene kolkkaan. Juuri hieno vaihtoehto sellainen olis. Tai sitten voisin mennä nukkumaan tai aloittaa uuden mukaansa tempaavan kirjan... Ei tarvitsis muistaa omaa elämää kun voi lukea jonkun muun elämästä.
Kirjoissa on se hyvä puoli, että ihmisten elämät on melkoisen juuri sellaisia kuin niiden pitäisi olla. Todellinen elämä on niin erilaista ettei sitä vaan aina kestä. Joskus kaikki on vaan niin sisällötöntä loppujen lopuksi, että voi vain ihmetellä miksi sitä ylipäätänsä jaksa...
Luin tuossa kirjan nimeltään Sininen linna, kirjoittanut L. M. Montgomery. Se on vähään aikaan ainoa uusi kirjan, jonka olen lukenut. Ihastuin aivan totaalisesti ja mietinkin nyt löydänkö koskaan omaa Sinistä linnaani? Eli siis sitä jokaisen unelmaa, sitä täydellistä elämää, jota jokaisen tulisi saada elää. Miun elämästä ei puutukaan enää muuta kuin suunta ja rakkaus. Sitten olisin aika tyytyväinen. Samoin sanoi ton kirjan päähenkilö ja tottakai (kirja kun oli) tää tyttö sai haluamansa lopulta... Kumpa vain minäkin... *ja monta huokausta*
Ei kiinnosta oikeen mitkään alat...Ja viimeistään vähän huono vaihtaa nyt jos pari kk koulua ja vielä ainakin mahkut päästä ylioppilaaks, en kyllä tiiä ääh pitää kai nyt jotenkin punnertaa läpi..
VastaaPoistaJuuh, kertoiles sitten jos se juttu toimii :P
VastaaPoistaEipä mittään, ei ole vain syytä enää pitää blogia...
VastaaPoista