Pohdintaa ja ahmintaa, ei yhtään apua.

Jaha, tää on näitä päiviä.

Aamulla vetäsin tuota, leivän missä oli kananmuna, pekonia ja kaikkee muuta mukavaa... Sitten vetelin päivällä jotain missä oli pekonia ja lihaa ja RASVAA ja kaikkee ja sitten viel jälkiruoaks hedelmärahkaa.
Aamullahan olin jo ihan ähky eikä tehny mieli yhtään ruokaa, mutta söin sit kuitenki kunnon annoksen tota... Mitä toi nyt on!!!

*MENEE KATSOMAAN KILOKLUBISTA*

Hahaa!!! KARJALANPAISTIA, sitähän se olikin! Tottakai. Noh mutta sitä vetelin... JA menin kattoo telkkua (oon harrastanu sitä paljon tässä lähiaikoina)... Ja olin eka aatellu että en hemmetissä jaksa syyä sitä rahakaa mutta kun äitikin tuli olkkariin ja sillä oli kulhollinen sitä mössöä nii oli munki ihan PAKKO ottaa. Ja ängin kulhollisen itteeni vaikka olin AIVAN täynnä... Voi mua pahista.

Vetelin myöhemmin viel toisen kulhollisen ja arvatkaa oliko sillonkaan nälkä... Ei ollu. Mut söin silti. Noh oonki täs kaks päivää muutenki ahminu nii ei se mitään.
Eilen söin KAKS annosta leivietyytä yrttisiikaa (tai jotain sellasta) ja perunamuussia enemmän ku laki sallii... Olin IHAN ÄHKY, siis vatsaan ei olis mahtunu muruakaan... JA silti pistelin toisen annoksen poskeeni, mä en vaan voinu vastustaa itteäni. Pelotti se fiilis ku tajusin vaan ottavani sen annoksen ja pisteleväni sne poskeeni. En mä sitä silleen tietosesti tehny ja mietin siin, että voin viel jättää ton syömättä mut oli pakko syyä... En vaan voinu vastustaa itteeni. Se on pelottavaa se. Mut onneks ruoka oli sentään hyvää. Tai siis suhteellisen hyvää, olinhan ite sen tehny (aika valmisruokatyylil kuitenki, ja keitin matovesiperunamuusijutunki YLI PERHANA).

Noh mutta näin eilen ja tänään... Ehkä oon saanu tartunnan... Mut oon (kuten kaikki muutkin) päättäny hankkii tän vatsan pois päiväjärjestyksestä ja mun pitää taas vaan ryhtyy siihen päättäväisemmin. Aattelin et voisin tehä sen samal tavalla ku Lintu teki, että kirjoitan eka mitä syön ja sittne vasta syön yhtään mitään... Menee ehkä paremmin. Mut kyl saan tän pois ja sitten saan napakorun ja kehtaan mennä uimaan ja muuta mukavaa pientä...


Oon nyt kuunnellu The Usedia ja tää tuntuu hyvältä... En oo kuunnellu sitä taas pitkään aikaan ja sain nostettuu sen taas ykköseks Last.fm -listoilla. Lintu kävi huomauttamassa, että Backstreet Boys on menny The Usedin ohi eikä se vaan käy! Tosin mun teki mieli jokin aika sit kuunnella viel vähän lisää Bäkkäreitä ja se oli jännää...

"So pray then, if it makes you feel safe
All I can say is we go are own way
We go are own way
So save us"
The Used - On the Cross

I'm sorry I can't help, I just can't do it.

Joskus sitä haluis niin kovasti auttaa toista eikä voi... Se tekee niin pahaa katella kuinka toinen tuhoaa ittensä ja ei tajuu sitä tai tekee sen tahalteen. Ja ite tietää miten kaikki olis paremmin tai ainakin luulee tietävänsä... Ja samalla haluis liittyy toisen seuraan ja kärsii sen puolesta. On hirveetä tietää, että jollakulla menee ihan perseelleen jossain kuusessa mut silti niin lähellä. Ja tiettä ettei voi tehä mitään. Kumpa mä voisin tehä jotain, jos voisin niin tekisin.

Ja sitten on niitä joille vois tehä jotain, mutta ei voi koska ei saa mitään aikaseks... Ja nähä ihmisten kärsivän ja todeta oma kyvyttömyytensä. Todeta ettei osaa, ettei ole valtaa tehä mitä haluis. Ja todeta ettei ehkä haluu tehä mitä haluis... Tossa ei edes ole enää mitään järkee. Empatiassa on niin paljon huonoja puolia.

Mä oon pahoillani, jos kykenisin niin laittaisin erään "tuttuni" osastolle, koska pelkään että se kuolee muuten (tosin sitä se ehkä haluukin). Toisen laittasin sinne ihan vaan, jotta asia saatas pois päiväjärjestyksestä tehokkaammin ja jotenki kunnollisemmin. Ja en voi, en kykene, en edes kehtaa. Se vaan satuttas enkä siksi tee niin. Joskus mä saatan katsella hautakiveä ja miettiä, että vittu ku en sillon tehny mitään... Mutta se ei kai ole mun syytä? Onko?

Noh näin tänään. Joskus kaikki vaan menee huonosti. Joskus juu.