Juhlailta - Dorothy L. Sayers

Sen tietää kun on elossa, ja tuntee kun on sen aika.

Mie sain viimein luettua sellasen romaanin ku Juhlailta, kirjoittanut Dorothy L. Sayers (WSOY, alkuperäinen teos Gaudy night, 1935). On kirjoja, jotka on hyviä ja sitten on kirjoja jotka on vaan kiinnostavia. On tietty myös niitä kirjoja jotka ei ole hyviä, mutta se ei kuulu tähän. Juhlailta kuuluu siihen luokkaan kirjoja, jotka on hyviä. Musta ku kirja herättää lukijassa koko tunneskaalan samaanaikaan tai vapaassa järjestyksessä, sillon kirja on hyvä. Ku tarina tuntuu puristavan lukijan sydäntä ja pitäen sitä hallinnassaan, sillon lukukokemus on hieman elävämpi kuin se olisi lukien ilman mitään erityistä kiinnostusta vain lukemisen takia. Kun pääsee siihen tarinaan mukaan ja elää kertojan mukana peläten, surren, jännittäen ja riemastuen, silloin elämys on aito ja kirjailijalle, joka pystyy tuottamaan oikeanlaisen kertomuksen, ansaitsee hatunnoston ja enemmän. Se ansaitsee sen, että sen kirja ostetaan ja luetaan yhä uudelleen aina löytäen jotain uutta kyseisestä teoksesta.

Tollanen mielipide mulla on tunnepohjalta teoksesta Juhlailta. Vähän yksinkertaisemmin sanottuna: aika helkkarin hyvä kirja! Pahoittelen kirjoituksen hieman vanhahtavaa sävyä, mutta sen siitä saa kun lukee vanhaan Oxfordiin sijoittuneen teoksen, jossa puhe on just niiku silloin pitikin.

Kirjan takakannen teksti:
Juhlailta
Rikoskirjailija Harriet Vane lähtee hieman epäröiden Oxfordiin collegensa entisten opiskelijoiden vuosijuhlaan. Juhla herättää hänessä ristiriitaisia tunteita, koska kaikki ovat muuttuneet eikä hän itse ole päässyt menneisyydestään. Kuin merkkinä tästä hän saa nimettömän kirjelapun, jossa lukee: "Saastainen murhaaja! Etkö sinä yhtään häpeä näyttää naamaasi?"
Myöhemmin collegen johtaja pyytää Harrietilta apua selvittääkseen oudon tapahtumasarjan, jolla joku haluaa mustata kunnianarvoisan opinahjon maineen. Nimettömiä kirjeitä tulee lisää. Kun uhkaukset muuttuvat hengenvaarallisiksi, myös salapoliisi Peter Wimsey saapuu paikalle.
Rikoksen selvittelyn lisäksi Sayers kuvaa Peter Wimseyn ja Harriet Vanen kehittyvää suhdetta, pyrkimystä tasavertaisuuteen ja rehellisyyteen.
Harriet Vane esiintyy Peter Vimseyn rinnalla jo kirjoissa Myrkkyä ja Kas tässä teille ruumis.