Juhlailta - Dorothy L. Sayers

Sen tietää kun on elossa, ja tuntee kun on sen aika.

Mie sain viimein luettua sellasen romaanin ku Juhlailta, kirjoittanut Dorothy L. Sayers (WSOY, alkuperäinen teos Gaudy night, 1935). On kirjoja, jotka on hyviä ja sitten on kirjoja jotka on vaan kiinnostavia. On tietty myös niitä kirjoja jotka ei ole hyviä, mutta se ei kuulu tähän. Juhlailta kuuluu siihen luokkaan kirjoja, jotka on hyviä. Musta ku kirja herättää lukijassa koko tunneskaalan samaanaikaan tai vapaassa järjestyksessä, sillon kirja on hyvä. Ku tarina tuntuu puristavan lukijan sydäntä ja pitäen sitä hallinnassaan, sillon lukukokemus on hieman elävämpi kuin se olisi lukien ilman mitään erityistä kiinnostusta vain lukemisen takia. Kun pääsee siihen tarinaan mukaan ja elää kertojan mukana peläten, surren, jännittäen ja riemastuen, silloin elämys on aito ja kirjailijalle, joka pystyy tuottamaan oikeanlaisen kertomuksen, ansaitsee hatunnoston ja enemmän. Se ansaitsee sen, että sen kirja ostetaan ja luetaan yhä uudelleen aina löytäen jotain uutta kyseisestä teoksesta.

Tollanen mielipide mulla on tunnepohjalta teoksesta Juhlailta. Vähän yksinkertaisemmin sanottuna: aika helkkarin hyvä kirja! Pahoittelen kirjoituksen hieman vanhahtavaa sävyä, mutta sen siitä saa kun lukee vanhaan Oxfordiin sijoittuneen teoksen, jossa puhe on just niiku silloin pitikin.

Kirjan takakannen teksti:
Juhlailta
Rikoskirjailija Harriet Vane lähtee hieman epäröiden Oxfordiin collegensa entisten opiskelijoiden vuosijuhlaan. Juhla herättää hänessä ristiriitaisia tunteita, koska kaikki ovat muuttuneet eikä hän itse ole päässyt menneisyydestään. Kuin merkkinä tästä hän saa nimettömän kirjelapun, jossa lukee: "Saastainen murhaaja! Etkö sinä yhtään häpeä näyttää naamaasi?"
Myöhemmin collegen johtaja pyytää Harrietilta apua selvittääkseen oudon tapahtumasarjan, jolla joku haluaa mustata kunnianarvoisan opinahjon maineen. Nimettömiä kirjeitä tulee lisää. Kun uhkaukset muuttuvat hengenvaarallisiksi, myös salapoliisi Peter Wimsey saapuu paikalle.
Rikoksen selvittelyn lisäksi Sayers kuvaa Peter Wimseyn ja Harriet Vanen kehittyvää suhdetta, pyrkimystä tasavertaisuuteen ja rehellisyyteen.
Harriet Vane esiintyy Peter Vimseyn rinnalla jo kirjoissa Myrkkyä ja Kas tässä teille ruumis.

My new hair :)

Esittelen teille nyt tässä pikaseen mun uuden hiustyylin:

Ei mitään hätää, toi on kyl ihan peruukki, mut musta se näyttää kivalta.... Mitä te ootte mieltä tosta? Sopiiko se mulle, näyttääkö toi ollenkaan aidolta, kannattaskos mun käydä kampaajalla hankkii itelleni tuon tyyliset hiukset, lähtiskö tolla peruukilla ulos hillumaan? Mitä ootte mieltä, kuulisin mielelläni kommenttii.

Edit: Otin ekana tälläsen kuvan, siis päivällä ja tykkään siitä paljon enemmän. Harmi et kuva otettu webkameralla ja printscreenillä mesen kuvakkeesta joten tuo on pirun pieni :D

Eestissä sattuu ja tapahtuu osa 1

Heippa kaikki taas pitkästä aikaa. Mie aattelin tehä tässä tälläsen välipäivityksen kun nyt on aikaa ja tän jälkeen hampaidenpesun kautta kiltisti nukkumaan.

Päivitän siis kännykällä Eestinmaalta ja ollaan palailtu toiminnan täytteisen päivän jälkeen kotio. Joku jo on varmaan lukenu mun hullutuksista facebookin kautta, mutta kattoo jos saisin tänne kuvia kanssa. Jätin tänään tuon järkkärin kotiin ja päädyin siis kuvaamaan kaiken kännn kameralla. Saas siis nähä mitä tästä kuvien lisäämisestä tulee jos mitää.

Eli aamulla lueskelin blogeja ja sit äidin kutsusta menin nauttimaan aamiaista aka sitä kaakkua mitä olltiin tossa edellisenä päivänä ostettu... Oli oikeen namiskuukkelia ja näyttikin hyvältä :). En tajunnu siitä sitten ottaa kuvaa kännyllä vaan järkkärillä nii lisään sen kuvan kotona ;).

Sit lähettiin A(a?)von (taitaa olla mun setäpuoli tjn?) kydillä kaupungille pyörimään ja mentiin ekaks ostaa liput balettiin illaks ja sitten mentiin kattomaan yhtä hyvää kauppaa mista saa jänniä vaatteita ja pirun halvalla. Kokeilin muutamia housuja mut mun perse oli niin iso ettei mahtunu... Sielt olis saanu tosi hienoja housuja mut ku oli liian iso tai pieni :(. Noh sielt saa kanssa hienoja häämekkoja toooodella halvalla ;) Joten sinne niin vaan ostoksille. Paikka on jossain päin Tarton keskustaa XD.

Sieltä suunnattiin ettii optikkoo, koska mulla oli sinne aika kahekstoista. Mun näkö oli kuulemma pysyny entisellään ja sitten painuttiin kaupan puolelle kattoo laseja. Testasit ai a pirun monia, mut yhet sellaset tosi oudot lasit aiheutti mulle ahaa-elämyksen ja koska toisestakaan (saman yhtiön) liikkeestä löytyny yhtä iskeviä lasei niin sain ne ja sellaset todella outosankaiset aurinkolasitki melkeen kaupan päälle :D. Jos nää mun nykyiset lasit makso 400€ nii noi kahet lasit ja kuljeus suomeen makso jotain 350... Ei paha, ihan hyvä ostaa virosta tavaraa. Ottelen kuvia mun uudesta lasilookista sitten ku ees saan ne lasit. Toivotaan etten tuu katumapäälle...

Lasien jälkeen mentiin värjäyttää äidin tukka ja mun viereen tuli istuu joku mummo ja ku mie nousin kattoo äidin kännyy ja jätin vielä laukkunikin siihen tuolille nii ku palasin nii se kääkkä alko selittää (viroks tottakai) että se mun paikka on sen paikka... Mä katoin sitä eka silleen "anteeks?" ku en tajunnu mitä se selitti ja ku tajusin nii sönkötin et sen paikka on siin mis se nyt istuu... (ku se mummo sano "mina istun siin" ja osotti mun paikkaa nii sönkötin jotain et "mut te istute siin" ja osotin sen paikkaa. Kaikki huonolla virokorostuksella...). Sit tää mummeli totee toodella tomerasti että hänellä on mukavampi mun paikalla ja mie sitten vaan kohortin olkiani ja istuin seuraavalle penkille. Olin niin hämmentyny siit julkeudesta ettei tullukaan mieleen pistää vastaan. Nyt ku aattelee nii olis tehny mieli kiusaa oikeen kunnolla sellasta hävytöntä mummoo...

Ruokaa mentii seuraavaks syömään sellaseen gruusialaiseen (georgialaiseen) paikkaan ja oli muuten TOSI hyvää ruokaa. Äiti päätti tilaa meille punaviiniä ja sekin menetteli... Tossa näkyy myös tavallaan se lisuke mikä tuli sellasen lihajutun kanssa mitä syötiin... Nuo siel Gruusias ei syö oikeen ollenkaan perunaa lisukkeena vaan se on sit oma ruokalajinsa... Leipä korvaa potut...

 

Tuossa alhaalla on kastikkeet mitä saatiin. Äiti ei ollu tyytyväinen tohon punaseen joten se pyys jotain tiettyy ja sai siis viel toisen kastikkeen. Molemmat oli oiekkn hyviä :)

Alkuruokana syötiin sellasii aivan mainion makusia lihasyteemejä ja lihalientä sellases taikinapussukas... Äiti teitäs niiden nimen mut ite en jaksa muistaa, saatika osaa kirjoittaa sitä... No mut se liha näytti tältä:

Oli oikeen naminamia varsinki ton salaatin ja kastikkeen kanssa. Lisäks oli äidin tilauksesta jotain juustoleipää tjn ja seoli kans todella hyvää!

Tolta se näytti ku pääruoka tuli. Oltiin jo aika paljon ehitty syyä ku oli niin nam. Kaikkiaan oli todella hyvää ja oon ylpee et sielk laitetaan hyvää ruokaa. Mun ukki on käsittääkseni osaks gruusialainen joten meillä on sielkipäin kivasti sukua :).

Loppupäivä vietettiin sitten ettientuliaisia ja mulle vaatteita. Käytiin kaklaa ihan sairaan monia housuja ja otin joistain kuvia... Tässä olis ne mistä pidin mut ei ostettu:

Tälläset farkut mä sain:

Ja sitten, koska olttiin menoss balettiin, äiti osti mulle myös tunikkajutun... Joten sinne esitykseen päädyin tälläsessä asussa:

Vaikkakin mulla ei ollu  tota hupparia päällä mutta yhtäkaikki ihan ok. Koin kamalia tuskia ku uudet vaatteet ekaa kertaa päällä enkä jotenki tuntenu itteeni mukavaks. Nyt oon jo tottunu :).

Baletti oli kiva, vaikka en tajunnu ekasta esityksestä mitään, toisesta tajusin vähän enemmän ja kolmannen tajusin aika täysin koska olin lukenu juonikulun... Meinasin vaan kerran nukahtaa ja muuten seurasin tapahtumia mielenkiinnolla. Jos en jo olis kirjoittanu järkyttävää romaanii nii kirjoittaisin tarkemman arvion eesityksestä mut mun kädet alkaa väsymään...

Joten kaikille oikeen hyvää yötä ja mukavia oloja sinne kotoSuomeen ja muuallekin :).

Pohdintaa ja ahmintaa, ei yhtään apua.

Jaha, tää on näitä päiviä.

Aamulla vetäsin tuota, leivän missä oli kananmuna, pekonia ja kaikkee muuta mukavaa... Sitten vetelin päivällä jotain missä oli pekonia ja lihaa ja RASVAA ja kaikkee ja sitten viel jälkiruoaks hedelmärahkaa.
Aamullahan olin jo ihan ähky eikä tehny mieli yhtään ruokaa, mutta söin sit kuitenki kunnon annoksen tota... Mitä toi nyt on!!!

*MENEE KATSOMAAN KILOKLUBISTA*

Hahaa!!! KARJALANPAISTIA, sitähän se olikin! Tottakai. Noh mutta sitä vetelin... JA menin kattoo telkkua (oon harrastanu sitä paljon tässä lähiaikoina)... Ja olin eka aatellu että en hemmetissä jaksa syyä sitä rahakaa mutta kun äitikin tuli olkkariin ja sillä oli kulhollinen sitä mössöä nii oli munki ihan PAKKO ottaa. Ja ängin kulhollisen itteeni vaikka olin AIVAN täynnä... Voi mua pahista.

Vetelin myöhemmin viel toisen kulhollisen ja arvatkaa oliko sillonkaan nälkä... Ei ollu. Mut söin silti. Noh oonki täs kaks päivää muutenki ahminu nii ei se mitään.
Eilen söin KAKS annosta leivietyytä yrttisiikaa (tai jotain sellasta) ja perunamuussia enemmän ku laki sallii... Olin IHAN ÄHKY, siis vatsaan ei olis mahtunu muruakaan... JA silti pistelin toisen annoksen poskeeni, mä en vaan voinu vastustaa itteäni. Pelotti se fiilis ku tajusin vaan ottavani sen annoksen ja pisteleväni sne poskeeni. En mä sitä silleen tietosesti tehny ja mietin siin, että voin viel jättää ton syömättä mut oli pakko syyä... En vaan voinu vastustaa itteeni. Se on pelottavaa se. Mut onneks ruoka oli sentään hyvää. Tai siis suhteellisen hyvää, olinhan ite sen tehny (aika valmisruokatyylil kuitenki, ja keitin matovesiperunamuusijutunki YLI PERHANA).

Noh mutta näin eilen ja tänään... Ehkä oon saanu tartunnan... Mut oon (kuten kaikki muutkin) päättäny hankkii tän vatsan pois päiväjärjestyksestä ja mun pitää taas vaan ryhtyy siihen päättäväisemmin. Aattelin et voisin tehä sen samal tavalla ku Lintu teki, että kirjoitan eka mitä syön ja sittne vasta syön yhtään mitään... Menee ehkä paremmin. Mut kyl saan tän pois ja sitten saan napakorun ja kehtaan mennä uimaan ja muuta mukavaa pientä...


Oon nyt kuunnellu The Usedia ja tää tuntuu hyvältä... En oo kuunnellu sitä taas pitkään aikaan ja sain nostettuu sen taas ykköseks Last.fm -listoilla. Lintu kävi huomauttamassa, että Backstreet Boys on menny The Usedin ohi eikä se vaan käy! Tosin mun teki mieli jokin aika sit kuunnella viel vähän lisää Bäkkäreitä ja se oli jännää...

"So pray then, if it makes you feel safe
All I can say is we go are own way
We go are own way
So save us"
The Used - On the Cross

I'm sorry I can't help, I just can't do it.

Joskus sitä haluis niin kovasti auttaa toista eikä voi... Se tekee niin pahaa katella kuinka toinen tuhoaa ittensä ja ei tajuu sitä tai tekee sen tahalteen. Ja ite tietää miten kaikki olis paremmin tai ainakin luulee tietävänsä... Ja samalla haluis liittyy toisen seuraan ja kärsii sen puolesta. On hirveetä tietää, että jollakulla menee ihan perseelleen jossain kuusessa mut silti niin lähellä. Ja tiettä ettei voi tehä mitään. Kumpa mä voisin tehä jotain, jos voisin niin tekisin.

Ja sitten on niitä joille vois tehä jotain, mutta ei voi koska ei saa mitään aikaseks... Ja nähä ihmisten kärsivän ja todeta oma kyvyttömyytensä. Todeta ettei osaa, ettei ole valtaa tehä mitä haluis. Ja todeta ettei ehkä haluu tehä mitä haluis... Tossa ei edes ole enää mitään järkee. Empatiassa on niin paljon huonoja puolia.

Mä oon pahoillani, jos kykenisin niin laittaisin erään "tuttuni" osastolle, koska pelkään että se kuolee muuten (tosin sitä se ehkä haluukin). Toisen laittasin sinne ihan vaan, jotta asia saatas pois päiväjärjestyksestä tehokkaammin ja jotenki kunnollisemmin. Ja en voi, en kykene, en edes kehtaa. Se vaan satuttas enkä siksi tee niin. Joskus mä saatan katsella hautakiveä ja miettiä, että vittu ku en sillon tehny mitään... Mutta se ei kai ole mun syytä? Onko?

Noh näin tänään. Joskus kaikki vaan menee huonosti. Joskus juu.