Memories: Hunks @ After Eight (Karjaa) 21.8.-10

Joten tästä alkaa (tai ainakin kovasti yrittää) mun muistelot mitä viime vuonna tapahtuikaan. Tarkoitus on ehkä vähän saada itteään kiinni näiden merkintöjen kanssa, joita en yksinkertaisesti ole viitsinyt kirjoittaa heti tai edes kohta tapahtuman jälkeen. Joten jottei kukaan mene sekaisin, nämä olkoon memorieseja (ihana väännös).

Oltiin siis Hunksittelemassa Karjaalla 21.8. viimevuoden puolella. Oli kiva elokuinen lauantai ja suunnitelmissa oli ajaa isin rellulla Karjaalle, kuskina ihanainen ystäväni Lassi. Laiva, eiku auto, lastattiin itseni ja kuskin lisäksi Katjalla ja Lassin kaverilla Tekillä (eläkää kysykö). Iskunkin piti tulla, mutta ei se sitten tullutkaan...

Joten lähtö oli suunniteltu puol kaheksaksi, mutta pojat saapu tänne vasta kasilta lähinnä siksi, että Tekki oli myöhässä, mokoma lahna :D. Pojat (ainakin Lassin muistiinpanojen mukaan, minähän en enää tässä vaiheessa muista tollasia) meinas kävellä mein oven ohi mut onneks huomattiin ja ohjattiin pojat oikeeseen osotteeseen. Hetki pidettin neuvoa kotona ja sitten autolle. Lassi sai auton käyntiin ja suunnattiin kauppaan. Pojat tahto juotavaa ja ku ne palas ne toi HERNEITÄ xD.

Lähdettiin ajamaan ja omnian mutkassa toinen hernepussi lensi ulos ikkunasta käännöksen aikana :D Oli siinä naurussa pidättelemistä joo. Ajettiin Lommilassa Kehä III risteyksen ohi ja käytiin heittää U-käännös ja uudella yrityksellä onnistuttiin. Kehä piti ajaa ihan loppuun ja sieltä sitten liittymästä jolleki tielle jota sit suoraan vaan Karjaalle. Ei kuulostanu kamalan vaikeelta, mutta ku kehä loppu, löydettiin ittemme äkkiä Suomenojalta? Ajettiin siis väärään suuntaan... Sitten naureskellen taas takasin ja jonkin ihmeen kaupalla onnistuttiin pääsemään oikeelle tielle, kukaan ei ole ihna varma miten tää kaikki kävi, mutta onnistuttiin sitten eksymään vielä Espoon puolella.

Matka meni lepposasti, rento fiilis, Lassi ajo, Tekki ryyppäs ja me tytöt takapenkillä kivasti kikatettiin. Tekki tahto tarjota meille bissee ja kaikkee muuta, mutta ei se onnistunu, se oli ihan ihmeissään ja katto 90% koko matkasta takapenkille :D Ei me nyt niin ihania olla...

Alko jo hämärtyy ja ketutti ku alko kyltit olee eka ruottiks, ei elämä sellasta kestä :D. Mutta löydettiin kuitenki Karjaalle ilman suurempia kommelluksia, baarikin löyty ja me Katjan kanssa mentiin baariin ja jätettiin pojat autolle viettää aikaa. Ne ei jostain syystä tullu sisälle, ehkä Hunksittelu ei niitä kiinnostanu tai jotain.

Sisällä oltiin vähän pihalla, mutta saatiin maksettuu kaikki narikat ja sisäänpääsyt ja pienen epäröinnin jälkeen saatiin juomat ja istumapaikat kanssa. Joku tyyppi tuli selittää meille tiskillä ruottiksi... Siitä Erkkikään olis saanu selvää, mutta Katja tais tajuu siit jotain? en mä vaan muista. Istuskeltiin siinä sitten sohvilla ja kateltiin kuinka Hunkseja juoksee meidän ohi ja kuunneltiin Semi-OK musaa. 

Katja poses sohvilla :D

Ja minä ten niin kanssa (toi oli muuten aika kiva asu, ja sen paidan kuuluu olla tolleen ;D)

Baari näytti tältä...

...ja tältä

Lopulta katottiin et porukkaa alkaa kasaantuu lavan eteen tanssilattialle ja meki mentiin sinne. Siinä vähän jorailtiin lasien kanssa ja sit jossain vaiheessa kaikki lopetti jorailun ja seisoskeli vaan, on noilla sitten hassu musamaku... Aina ku teki mieli tanssia, ne ei tanssinu O.o

Katjalla oli ilmiselvästi tosi hauskaa...

Katja nukahti :)

POSEEEE!

Umts, umts!

Sitten tuli HUNKS lavalle ja me oltiin lavan vasemmassa reunassa jossain sanotaan kolmannessa rivissä. Siel oli tanssimassa katsotaas Jucci, Nikita, Antti, Iiro ja Niko. Mä käytin paljon kameraa ja sain joitain ihan OK otoksiakin...

Iiih, Jucci on nainen...

Whatta smile (:

"And step ahead..."

Otin myös videoo ja keikan jälkeen viel kuvailin vähän niiden puuhastelua lavalla ku siel oli mahollisuus ottaa maksua vastaan kuvia Hunksien kanssa... Me ei menty ku ei viititty.

"Häh???"

"Ai toi vai?"

Tää onki suunilleen ainoo kuva Nikitasta...

Sain sitten tekstaria ihanaiselta kuskiltamme, että tuokaa paperia mukananne, täällä sitä kaivattais. Oltiin vähän silleen että isi tappaa mut jos autolle on käyny jotain, ei saatu paperia ja mentiin kuitenki autolle. Siellä sitten Tekki istu pelkääjän paikalla, nojasi oveen ja yökkäili maahan, osa oli autossakin... Oltiin silleen KIVA ja kaikessa ärsyttävyydessäänkin asia oli huisin huvittava. Me vaan naurettiin ja oltiin silleen EI JUMALAUTA! Naurettiin ja oltiin silleen, mitäs nyt pitäs tehä...

Noh lopultahan Tekki sitten sammui ku mie olin sille aikani huutanut ihan ajankuluksi vaan ja saatiin se sitten autoon ja valjaisiin, eikun siis turvavyöhön ja sitten istuttiin kaikki paikoillemme ja auto käyntiin... Ei... Auto ei käynnistyny! Siitä paskasta oli sitte menny akku! Edes digitaalikello ei toiminu! Oltiin sille SHIIIIIIIT FUUUUUCK! Ei tiedetty yhtään mitä tehä ja sit alko vituttamaan. Kello oli tällöin kaksi yöllä. Soitin isille, että mitä pitää tehä ja missä vika. Isi käski kokeilla mäkilähtöä, jos se olis auttanu... Noh meitä kun oli mukana 1 miespuolinen kuski, 1 känninen apina, joka nukku koko homman ajan ja kaksi raavasta naisihmistä joista ainakin miulla oli korkkarit... Noh ei voinu muuta ku lähteä ettimään baarista joitain semi selvähköjä miehiä auttamaan. Vitsailtiin sillä, että haetaan Hunksit apuun ja kappas kummaa... Siinä kulmallahan seisoskeli Jucci polttelemassa tupakkia.

Pikkasen kikatellen ja nolona mä sitten lampsin Jucin eteen ja sanoin tosi sulosesti ripsien alta tuijotellen, että: "Anteeks, tää on nyt tosi noloo ja kaikkee mutta mein auto ei käynnisty ja mieittiin voisitteko te tulla auttamaan..." Juccin ilme oli sellanen "Ei vittu onko pakko... on kai". Se meni niiden pakulle, ne oli kai just lähössä kohtapuoliin ja sieltä tuli sitten Antti kanssa auttamaan ihanana herrasmiehenä. Vietiin miehet autolle ja selitettiin tilanne. Ne sitten anto Lassille pari neuvoa ja alko työntää, eka ylämäkeen, koska sen jälkeen oli hyvä alamäki. Jucci lähti karkuun sitten kesken kaiken, me tiedetä yhtään miksi, mutta jossain vaihees se vaan hävis... Antti kuitenki jatko työntämistä ihan yksin eikä ees ottanu apua vastaan ^^.

Auto ei kuitenkaan käynnistyny ja koska niillä ei ollu mitään piuhoja mukanaan, Antin oli pakko jättää meidät sinne jonnekin sivukadulle ja lähtee meneen... Siinä vaihees ei oikeen tienny ollakko ihkuna vai kiroillako... HUNKS oli työntäny mein autoo mut me oltiin jumaliste jossain persees Karjaalla ja auto ei toiminu. Mulla päällimäinen ajatus oli että isi tappaa mut kuhan pääsen kotiin.

Soiteltiin monta kertaa isille ja mein kännyköistä alko loppumaan akku. Lopulta sitten saatiin numeropalvelun kautta numero jonnekin josta ne sit ääliöt alko kyselee millanen vakuutus autolla on. En mä sitä tienny nii isi sit sano että soittaa sinne ite ja hankkii meille sen hinausauton. Sieltä tuli sit puolentunnin sisään auto joka tuli antaa varavirtaa. Kello oli tällöin kolme yöllä ja oli lievästi sanottuna viileää. Täyttelin muutaman paperin ja auto ajo pois. Me pakkauduttiin uudelleen autoon ja lähettiin liikkeelle.

Sitten tulikin toinen mutta, miten päästä kotiin siinä päässä maailmaa. Päädyttiin eksymään uudestaan Espoossa. Oltiin jossain ihan perseessä, käytiin kai Kökkelissä ja ehkä jossain Espoonlahdessa päin? Vois hyvin olla... Oltiin kuitenkin ihan hukassa, mutta päädyttiin lopulta Suomenojan liikenneympyrään, joten eiköhän me siellä Espoonlahdessa oltu :D. Jotenki toi Suomenojan liikenneympyrä on hieno maamerkki. Sieltä osattiin sitten Finnontietä kotio, heitettiin Katja ja pohdittiin mites vitussa saadaan Lassi ja Tekki kotiin, autoa ku ei voinu käyttää enää sitten. Noh pojat pääty kävelemään kotiin. Saatiin hetki herätellä Tekkiä ja kellohan oli sillon suunnilleen päälle neljä aamuyöstä, voi ihanaa.

Noh pojat lähti kävelee kotiin ja mie raahustin kassa himaan pohtien mitenköän Lassi pärjää sen yhen ääliön kanssa. Kuulemma jätkä kuitenkin käveli ihan itse rikkinäisen reppunsa kanssa asemalle asti. Mie painuin pehkuihin ja olin onnellinen että lopulta olin kotona. Ja vannoin etten enää koskaan lähe Karjaalle. Se lupaushan ei pitänyt, mutta siitä juttua joskus toisten (vai onko siitä jo juttua, en muista ollenkaan...)

Tällainen oli siis meidän ensimmäinen vähän pidemmälle suuntautunut matkamme katselemaan Hunkseja. Melkoinen seikkailu. Tänään sitten näin btw Riihimäelle, saas nähä mitä siellä käy kun ei ole edes yhä miestä mukana xD. Adios!