Herkät hermot

Hei kaikki, nyt olen päässyt pois tuolta leiriltä ja viettänyt yhden yön kotona.
Tällä hetkellä kyllä vituttaa niin paljon kuin vain voi. Taidan olla hieman herkällä tuulella, mutta aloin itkemään kun äiti sanoi, että voisin laittaa päälle jonkun vähän kivemman paidan (kun heti ekana oli sanonu, että oikein kivat vaatteet). En tiiä mut aloin vaan itkemään ja itkin yöllä kun heräsin yhteen ikävään uneen ja itkin eilen kun pikkuset oli niin kamalia raamiksessa ja varmasti tulen itkemään vielä muutaman kerran lisää jonkin pikkusuun takia.

En nyt oikein ehtisi kirjoittaa mitään romaania, kun en ole ehtinyt vielä edes pakata ja kone pitäisi ottaa matkalle mukaan. Taas kerran. Pirun kiire ja pitäs saada jotain päälle ja tuntuu siltä et näytän kumminki kamalalta ja ihan turha sitä on sitten miettiä, että mitä laittaa päälle. Enkä edes uskalla mennä ylös suihkuun ja vaa'alle kun pelkään että on paino noussu kamalasti leirin aikana, koska se luultavasti onkin noussut niin monen ruokailun jälkeen.

Mutta leirillä oli kokonaisvaltaisesti kivaa, muutamat päivät saivat arvosanoiksi kymppejä ja toiset taas seiskoja. Seiska oli siis oma henkilökohtainen pohjalukemani. Meinasin antaa vikalle päivälle kutosen ihan vaan raamiksen paskuuden takia, mutta hieno iltaohjelma vähän paransi tilannetta. Toivottavasti muut isoset on nauttineet enemmän leirin lopusta kui mie tein.

Nyt on pakko lopettaa, mutta äiti sanoi, että Virossa olisi nettimahdollisuudetkin, joten toivon että pääsen kirjoittamaan melko usein tänne ja muutenkin hoitamaan sosiaalista elämääni :).
Siihen asti kuitenki, hyvää elämää kaikille.