Voi luoja olet kaunis ja muita

Mulla on sellanen epätoivoinen fiilis, että mun pitäs tehä jotain. Jotain mikä oikeesti jotenkin erityisesti tuntuu joltain. Pitäs tehä jotain mikä oikeesti merkkaa mulle jotain. Hyvä kysymys onkin mikä mulle merkkaa oikeesti jotain. Ja en osaa vastata siihen kysymykseen. Hyvä minä.

Täällä siis taas. Laatikkoasiaa on vähän jäänyt vähemmälle huomiolle meidän sometuksen takia. On tullut perustettua uusi blogi ja pidettyä se joltisenkin aktiivisena, samoin oon ollut joltisenkin aktiivinen Twitterissä ja ollaan kanssa liikuttu ympäriinsä, kaikki tää on pitänyt kädet täynnä tehtävää ja puuhaa.

Taiteiltiin vähän fanipostia

Eikä myöskään oo tullu tarvetta avautua julkisesti, koska oon hankkinu ihan kunnon päiväkirjan. Joten kun sinne on voinut kirjoittaa, niin tän paikan semmonen kunnon tarpeellisuus on vähän laskenut. Oon jo pitkään miettinyt, että jotain pitäs päivittää mutten oo keksiny mitä enkä oo itteeni saanu siihen ryhtymään vaikka jotain olisin keksiny. Että sellasta

Alotin tänään kirjan, jota en olis koskaan varmaan uskonu alottavani. Nora Robertsin Sininen daalia. Ja jos olisin tienny miten toi alkaa, en varmaan koskaan olis ees alottanu. Itkin nimittäin vuolaasti ensimmäisten 8 aukeaman verran. Tosin se on hyvä juttu, ennemmin itkee alussa ku lopussa. Surullinen alku voi johtaa onnelliseen loppuun, mutta onnellinen alku ja surullinen loppu ei oo hyvä yhdistelmä. En oo kamalan suuri surullisten loppujen fani. Mutta nyt oon kyllä päättäny lukee ton kirjan loppuun, oon utelias tietämään onko siinä onnellinen loppu. Ja toi kuuluu ihan eri kategoriaan kirjoja joita yleensä luen, joten kanssa siks oon utelias.

Käytiin Virossa vatsatanssifestareilla

Mitähän vielä, vaatteita, vaatteita, vaatteita. Oon uudistanu mun vaatekaappia, luopunu paljosta vanhasta ja muistorikkaasta ja hankkinut melkein saman verran uutta tilalle. Tai pikkuhiljaa hankin, pois nimittäin lähti monta paitaa, ei ihan kolmeakymmentä, mutta varmaan aika lähellä pyöritään. Ja housuja kanssa, jostain syystä olin säästäny kaikki rikkinäiset housut mitkä vaan mulle vielä menee päälle, joten heivasin neki pois. Ja sitten kasa kaikkea muuta sälää, joista oikeesti olis pitäny hankkiutua eroon jo kauan aikaa sitten. Osan kamoista totesin et en käytä, mut en suostu luopumaan jostain syystä ja osa on vaan rikki ja korjattuna ihan käyttökelposia. Siispä mulla on nyt kolme kassia vaakkeita tossa lattialla ja asialle pitäs taas tehä jotain :D

Mitäpä muuta? Mulla on ollu koko viikon järkyttävät niskakivut, koska lauantain bileissä mua roikotettiin ja se otti paljon niskoihin ku piti päätä ylhäällä. Asialle pitäs vissiin tehä jotain, mutta enpä oo tehny. Suihkussa venyttely kun ei auta paljoa ja en millään haluais mennä hierontaan.

Ja oon joutunu kanssa tuijottamaan paljon omaa kroppaani. Yks syy on tottakai toi uusien vaatteiden paljous. Paljon on joutunut sovittamaan ja tuijottamaan ja arvioimaan sopiiko ja istuuko ja voiko käyttää. Ja sitten on ollu viikkotehtäviä, jotka on pakottanut arvioimaan omaa kehoaan ja löytämään niitä kivoja juttuja sieltä. Joten nyt oon siinä tilanteessa et tykkään siitä mitä näen peilistä ja sitten samalla en tykkää. Kovin hämmentävää sellanen. Asiaa siis pitää vielä vähän kehittää ja hioa. Tavoitteena olis kuitenkin keskimääräisesti enemmän tykkää siitä peilikuvasta ku inhota.

Katja keskittyy usein olennaiseen

Toi otsikko (tai suurin osa) on muuten Riku Torkkelin biisistä Onnelliset ja se nyt niikun tunki mun ajatusten ja henkisen sekamelskan läpi ja kosketti kovasti. Siksi se on siellä, ei mitään oikeaa yhteyttä tähän papatukseen. Näköjään mulla on paljon sanottavaa yhtäkkiä, koska ihan kamalasti on tullut tekstiä. Ja koko ajan helpompi kirjottaa ja koko ajan tulee lisää asiaa! Ehkä mä taas palaan tänne kirjottelemaan. Tai sitten en. Ei voi tietää millä fiiliksellä ja millä aikataululla tullaan tulevaisuudessa menemää.

Oon levittänyt sanomaa #maailmanvalloitus #MadCraft

Kyl. Nyt vähän mainostusta kun tänne pääsin.

Jos haluaa käydä lukemassa mitä tapahtumia on ollu ja missä ollaan käyty niin TÄSTÄ pääsee meidän uuteen tapahtumablogiin, jonne ilmestyy semisti tasaiseen tahtiin kuvaa ja tekstiä härpäkkeistä, joissa käydään.

Ja jos käyttää Twitteriä, niin TÄNNE seuraamaan meitä. Sinnekin ilmestyy lähinnä kaikke randomia. Mä oon suurimmaksi osaksi vastuussa Twitteriin ilmestyvästä matskusta, joten paljon kaikkia randomia :)

Mitäs muuta, meillä on nykyään Instagram, jonne ilmestyy vähän vähemmän kuvia, koska Katjan iPodi on ainoo vehje, jolla voi sinne julkasta kuvia ja siksi sinne ilmestyy epäsäännöllisesti turhia selfieitä :) Sinne pääsee TÄSTÄ jos kiinnostaa seurata.

Ainiin ja meidän Youtube-kanava. Sinne ilmestyy lähinnä keikkavideoita kun käydään jotain kattelemaan. Jos kiinnostaa niin TÄSTÄ klikkaa ja pääset painamaan Tilaa-nappulaa :)

Noni, ei mulla muuta, heitän jotain random kuvia tonne ilostuttaakseni tän pitkän pälätyksen ulkoasua ja painun vaikka suihkuun sitten :) Ensikertaan!